CERN-luokan soveltuvuuskoe

CERN-luokalle valitaan vuosittain luonnontieteistä ja kielistä kiinnostuneita oppilaita. Luokka on vakiinnuttanut asemansa Mäntsälän seudulla, minkä vuoksi hakijoita on viime vuosina ollut reilusti enemmän kuin luokalle on voitu ottaa.

Soveltuvuuskokeen järjestäminen on usean opettajan työpanoksen vaativa tehtävä. Suunnittelu on aloitettava jo syyskuun alkupuolella, jotta soveltuvuuskokeesta tiedottaminen, kokeen järjestäminen, tulosten tarkastelu ja tulosten tiedottaminen saadaan vuodenvaihteeseen mennessä pakettiin.

Ennen syyslomaa Ehnroosin nykyiset CERN-luokkalaiset käyvät useilla Mäntsälän alakouluilla kertomassa CERN-luokkien toiminnasta ja vastaamassa CERN-toiminnasta kiinnostuneiden kuudesluokkalaisten kysymyksiin. Tämän jälkeen kuudesluokkalaiset saavat postitse kotiin hakulomakkeet seuraavana syksynä alkavalle CERN-luokalle. Parhaimpana - tai pahimpana - vuotena jopa joka toiselle hyvistä hakijoista jouduttiin tarjoamaan varasijaa.

Syysloman jälkeen usean aineryhmän opettajista koostuva tiimi kokoontuu pohtimaan soveltuvuuskokeen sisältöä. Soveltuvuuskoe koostuu aina neljästä osakokeesta ja haastattelusta. Osakokeiden tehtäviä pohditaan tiimin kesken ryhmissä pitkin syksyä. Tehtävät pyritään muotoilemaan niin, etteivät ne suoraan pohjaudu alakoulun minkään yksittäisen aineen oppimäärään, saati oppikirjasarjaan, vaan niin, että ne olisi mahdollista neuvokkaan kuudesluokkalaisen ratkaista hankkimansa yleistietonsa avulla. Näin luokalle valikoituu taidoiltaan eritasoisia, mutta samoista teemoista kiinnostuneita oppilaita.

Soveltuvuuskokeen sovittaminen koulun arkeen on oma haasteensa. Koe-, haastattelu-, ruokailu ja odotustilat on järjestettävä vapaiksi ja häiriöttömiksi, eväät tilattava, ohjeistettava valvovat opettajat ja heidän sijaiset omille tunneilleen. Hakijoiden selkeä vastaanottaminen ja ohjeistaminen on vastuullinen tehtävä, koska suurelle osalle hakijoista tuo hetki on ensimmäinen kosketus Ehnroosin kouluun ja sopivassa koejännityksessä pitäisi pystyä kuuntelemaan ohjeet mahdollisimman hyvää suoritusta varten.

Kun soveltuvuuskoepäivä on ohi, osakokeiden laatimisesta vastanneet opettajat sopivat pisteityksestä, pohtivat eri ratkaisujen pisteityksiä yhdessä ja päättävät pisteiden skaalaamisesta. Koska mitään tiettyä opiskeltavaa sisältöä ei ole ja kaikki hakijat ovat aiheesta kiinnostuneita, fiksuja oppilaita, eivät osakokeiden tulokset läheskään aina osu siististi koko pistealueelle. Jotta osakokeiden tasainen painotus ja pisteiden erottelevuus taattaisiin, osakokeiden tulokset skaalataan tasaisemmaksi, minkä jälkeen hakijoiden järjestys syntyy pisteiden perusteella.

Karsinnassa valitettavasti kaikki eivät voi tulla valituiksi, vaikka kaikki osakokeissa onnistuisivatkin. Tämä ei tarkoita, etteivätkö valinnassa varasijoille sijoittuneet voisi opiskella yläkoulussa luonnontieteitä ja kieliä. Voivat toki, ja pitääkin opiskella. Heterogeenisemmissa ryhmissä opiskelu vaatii omat tekniikkansa, mutta siinä on myös hyötynsä. Oikealla asenteella, peräänantamattomuudella ja positiivisella asenteella pääsee pitkälle missä tahansa olosuhteissa.

CERN-luokat muiden mukana jäävät joululomalle ja palaavat tammikuussa täydennetyin voimavaroin suorittamaan kevätlukukautensa kunnialla loppuun. Syksyllä 2015 aloittavat CERN-luokkalaiset ja heidän huoltajansa tapaamme ja toivotamme tervetulleiksi uusien 7-luokkalaisten vanhempainillassa tammikuussa 2015.

Saisiko olla raclettea tai röstiä?

Sveitsin ruokakulttuuri

Sveitsiin yhdistetään monia ruokia, kuten juustot.  Perustuu Sveitsin Kantonien omaleimaisiin ruokakulttuureihin, jotka ovat syntyneet satojen vuosien aikana. Sveitsissä suositaan oman maan antimia. Sveitsin ruokaperinteessä on vaikutteita Ranskasta, Saksasta ja Italiasta. Perinneruokia ovat juusto- ja lihafondue, raclette, rösti sekä suklaa erilaisissa muodoissa. Sveitsin suklaat ja juustot ovatkin maailmankuuluja. Ruokakulttuuri vaihtelee alueittain. Valmistimme koulussa sveitsiläisen menuun, johon kuului raclette, fondue, rösti ja makeita leivonnaisia.

Yleistä tietoa fondueista:

Peräisin ranskankielisen Sveitsin ja Savoijin alueelta. Fondue tulee ranskankielestä ja tarkoittaa sulaa. Fondue valmistetaan kattilassa jota lämmitellään sprii-liekillä ja suurustetaan. Aineina joko suklaata tai juustoa riippuen valmistetaanko suklaa vai perusjuusto fondueta.  Fonduen syöntiin liittyy tapoja ja perinteitä esim. jos pudotat leipäpalan fondueen siitä seuraa ryhmän määräämä rangaistus, perinteisesti pitää suudella viereistä toveriaan.

Yleistä tietoa röstistä:

Rösti on perinteinen sveitsiläinen ruoka.  Se oli alun perin suosittu aamupalaruoka maatiloilla. Jotkut pitävät röstiä Sveitsin kansallisuusruokana.

 

Yleistä tietoa racletesta:

Rakletti on ominainen Sveitsin ja Ranskan Sveitsin puoleisten osion ruokalajit. Rakletti on sekä juusto että kyseisestä juustosta valmistettu fondue ruokalaji. Perinteinen raclette on puoli kova sisältä kypsytetty, täysi rasvainen lehmän maidosta tehty juusto. Raclette grillissä valmistuvat makkarat ja kasvikset, jotka nautitaan sulatetun juuston kera.

Fiilikset menusta:

Parasta oli suklaafondue. Fonduen kanssa oli paloiteltuja hedelmiä ja vaahtokarkkeja. Porkkanakakku oli myös hyvää. Patonki oli hyvää, mutta juustofondue, johon patonki kastettiin, ei ollut niin hyvää.

© 9 C:n oppilaat

Ehnroosin tekstiiliryhmät Käsityökeskuksella

Kaikki koulumme tekstiilityön oppilaat kävivät joulun alla tutustumassa Mäntsälän Käsityökeskukseen.

97-vuotias Taito Uusimaa ry edistää ja kehittää suomalaista käsityöperinnettä, kädentaitoja ja yrittäjyyttä. Mäntsälän käsityökeskus aloitti toimintansa vuonna 1981. Kunnan omistamaan Lepolan kiinteistöön muutto tapahtui 1988. Sijainti on kätevästi keskustan ja rautatieaseman puolivälissä. Talo tunnetaan Elisabeth Rehnin lapsuuskotina.

Käsityökeskus keskittyy vahvasti kankaankudontaan. Apua ja neuvoja saa myös ensikertalainen. Kotikutoja voi tilata valmiin loimen ja asiantuntija-apua kankaan rakentamiseen. Myymälästä saa myös erilaisia kudontamateriaaleja ja -välineitä. Käsityökeskuksella järjestetään tapahtumia ja näyttelyitä sekä kädentaitojen kursseja eri aiheista. Kesän alussa panostetaan lasten ja nuorten kudontakursseihin.

Kutomossa on 14 kangaspuut ja toiveet kudottavista kankaista ovat tervetulleita. Tunnelma on leppoisa ja uudet kutojat ja kurssilaiset toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi!

 

Me pääsimme tutustumaan tilojen lisäksi kangaspuissa meneillään oleviin töihin ja näimme paljon vuosien saatossa kursseilla tehtyjä töitä. Pääsimme myös itse taittelemaan rasioita asiantuntevassa ohjauksessa. Toivottavasti tämä mahtava harrastuspaikka saa tulevinakin vuosina jatkaa Mäntsälässä.

Kiitos Käsityökeskuksen väelle!

Heidi Luoto ja n. 130 oppilasta

 

KAAMOKSEN KAATAJAISET 4.12.2014

KAAMOKSEN KAATAJAISET  4.12.2014

Ehnroosin koulu vietti Kaamoksen kaatajaisia Monitoimitalolla 4.12. Halusimme järjestää tilaisuuden, johon kaikki voisivat osallistua. Siinä ei ollut uskonnollista aihetta eikä se ollut mikään juhla. Niinpä päädyimme viettämään tilaisuutta, jossa teemana oli valo näin pimeän vuodenajan keskellä.

Tilaisuus tavallaan alkoi jo ulkona Ehnroosin koulun pihalla, kun ysiluokkalaisten soihtukulkue tuli yläpihalle rummun päristessä. Sieltä tultiin luokittain monikselle.

Aluksi 8-luokan tyttöjen tanssikurssi esitti Moona Tevilinin ohjaamana tanssin. Sen jälkeen juontajat johdattivat meidät avaruuden tähtitaivaiden maailmaan. Orkesteri soitti ensin tutusta Tuiki, tuiki tähtönen –laulusta orkesteriversion.

Seuraavaksi kerrottiin, että englantilainen säveltäjä Gustav Holst on säveltänyt orkesterisävellyksen, jossa on kaikille planeetoille oma osa. Kuulimme Jupiter-osan.

Tässä vaiheessa koulun 25-henkinen kuoro käveli eteen laulaen kansanlaulua Taivas on sininen ja valkoinen ja tähtösiä täynnä. Orkesterin säestäessä kuoro lauloi Leijonakuningas-elokuvasta tutun laulun The Circle of Life, jossa kerrotaan tästä planeetastamme, Maasta.

Europe-yhtyeen aikoinaan esittämän the Final Countdown –laulun kuoro esitti orkesterin kanssa. Tänä vuonna soitinvalikoimassa on myös kaksi trumpettia, joiden soolot kuuluivat erityisen upeina. Tosin säkeistöjen välissä oli myös varsinainen kitarasoolokin. 

Viimeisenä kuultiin Suurlähettiläiden tuttu Maailman laidalla kuoron esittämänä. Sen jälkeen tukarit vetivät yllätysnumerona koko koululle Sutsi satsi –leikin. Yleisökin pääsi osallistumaan  katsomossa.

Tilaisuuden lopussa 9. luokan ilmaisutaidon ryhmä esitti Muuminäytelmän Kuusi. Siinä Hemuli herätti muumiperheen talviuniltaan. Muumit hämmästelivät lunta. He eivät millään ymmärtäneet, miksi kaikki olivat kiukkuisia ja kiireisiä. Kuulemma joku Joulu oli tulossa ja se suuttuu, jos ei ole ruokaa, kuusi ja lahjoja. Yhtäkkiä syttyivät lukuisat jouluvalot salissa. Muumit toivat kuusen ympärille oppilaiden teknisissä töissä tekemät lyhdyt. Loppujen lopuksikaan heille ei selvinnyt, miksi piti touhuta. Onneksi Muumipeikko ei enää pelännyt Joulua, koska mitään kauheaa ei tapahtunutkaan. Kaikki menivät takaisin nukkumaan.

 

Eeva Karhi, musiikin ja ilmaisutaidon opettaja

Porvoon Amiston Road Show saapui Mäntsälään

 Ysiluokkalaisten tiistai-iltapäivä poikkesi normaalista koulutyöstä, kun Porvoon ammattioppilaitos Amisto ajoi Road Shownsa Seurojentalolle ja pääsimme tutustumaan heidän koulutustarjontaan. Tutustumisen aikana nähtiin Catwalk-esitys, jossa esiteltiin koko Amiston koulutustarjonta esimerkkiopiskelijoiden voimin. Tämän jälkeen ysiluokkalaiset pääsivät tutustumaan tarjolla oleviin aloihin toimintapisteiden kautta.

Tutustumisiltapäivä tarjosi monelle oppilaalle kokemuksia eri aloista ja toivottavasti näin myös tietoa siitä, mihin yläkoulun jälkeen haluaisi ja olisi mahdollista lähteä opiskelemaan. Kiitos Amisto!



Prosessinhoitajaopiskelijat esittelivät alaansa innokkaina

Jatko-opintomessut tarjosivat paljon nähtävää ja kuultavaa

Mäntsälän yläkoulujen yhteiset jatko-opintomessut järjestettiin Riihenmäen koululla 13.11.2014. Paikalle oli saapunut lähialueiden toisen asteen koulutuksenjärjestäjiä esittelemään tarjolla olevia koulutuksia ja opiskelupaikkoja. Messuille olivat tervetulleita kaikki Mäntsälän ysiluokkalaiset huoltajineen.

 

Väkeä saapui messuille runsaasti. Oppilaitosten opojen ja opettajien lisäksi paikalle oli useasta koulusta lähtenyt mukaan myös opiskelijoita. Ysiluokkalaiset saivatkin kuulla kokemuksia ja ajatuksia suoraaan opiskelijoiden kertomana.

 

Toivottavasti ilta tarjosi monelle ysille ja huoltajalle uutta tietoa koulutusmahdollisuuksista ja antoi varmuutta tulevaa yhteishakua varten.

TET-viikko Harakansaarella 6.-10.10.2014

Ensimmäisenä päivänä hyisevän syysviiman saattelemana odotin yhteyslauttaa Harakansaareen.  Päivän aiheena oli seurata luontokoulun toimintaa.  Luontokoululla oli luokka vierailemassa, jonka kanssa päivä vietettiin. Luvassa oli haavintaa ja plankton näytteitä. Kaikkea mielenkiintoista tarttui haaviin ja näytteitä tutkittiin mikroskoopeilla. Katiskasta löytyi ahven, jonka laitoimme akvaarioon. Meren rannalla haavittiin lätäköitä ja varovasti myös merta, josta lähinnä etsimme leviä. Haavinnan jälkeen asteltiin luontotaloa kohtia, jossa vietimme loppu iltapäivän tutkimalla haavintanäytteitä.  Itse vedin toiselle puolikkaalle Suomi palapeliä ja kalaongintaa sekä ulkona ”Kuka pelkää haukea?”. Sitten osia vaihdettiin ja leikimme uudestaan. Tämän jälkeen saattelimme luokan lautalle ja siitä se hupi vasta alkoikin! Oli aika siivota näytteet ja tiskata astiat. Siivouksen aikana käväisin viemässä näytteitä takaisin mereen. Silloin näin joutsen perheen, jonka poikaset olivat vielä rusehtavan värisiä.

 

Joutsenet jo isojen poikasten kanssa.

Toisena päivänä oli pientä myräkän poikasta merellä. Ohjaajani Erkki tuli hakemaan minut soutuveneellä Harakkaan. Lähdimme yhdentoista lautalla mantereelle, josta kävelimme taksiasemalle ja lähdimme Maunulan ulkoilumajalle pitämään koulutusta peruskoulun ja päiväkodin opettajille siitä miten koulun ja päiväkotien läheistä metsää voi hyödyntää opetuksessa ja ottaa vastuuta siitä. Alussa pohdiskelimme sisällä erilaisia asioita, jonka jälkeen siirryimme ulos leikkimään ja tutkimaan läheistä metsää.  Metsää tutkiessa ilmeni paljon uusia juttuja. Pieneltä maa-alueelta löytyi useita eri sammallajeja.  Kun orava syö kävyn, siitä jää paksu raato, jonka jälkeen se tippuu maahan ja hiiret syövät sen aivan ohueksi ja puhtaaksi.

 

Kolmantena tet-päivänä oli merellä kunnon myräkkää. Onneksi ei satanut, kun saavuin laiturille. Päivän aiheena oli saada kaikki valmiiksi seuraavan päivän luontokouluryhmää varten. Tähän kuului astioiden metsästystä, pesua ja huoltoa.  Ihmeellisesti kaikki purkkien kannet katoavat johonkin! Testasimme Erkin kanssa öljyturmatehtävää. Ensin murskataan lääkehiiltä astian pohjaan, jonka jälkeen lisätään ruokaöljyä ja sekoitetaan ne hyvin yhteen. Tämän jälkeen otetaan iso vesiastia puolilleen vettä, haetaan iso kivi joka asetetaan veteen. Kivestä tulee tapaturmapaikka. Foliosta muotoillaan laiva, joka lastataan täyteen ”maaöljyä”. Laiva lasketaan veteen varovasti. Ripotellaan pari höyhentä kuvamaan lintuja. Tämän jälkeen puhalletaan ja sekoitetaan vettä niin, että laiva ajautuu karille ja kaikki öljy valuu veteen. Tehtävänä on saada kerättyä öljy pois haittaamasta vesieliöitä. Erilaisia työvälineitä ovat muun muassa öljynkeräyslautta, turve tai poltettu kalkki. Tehtävässä kaikki välineet ovat pienemmässä koossa ja sovellettuja kuin todellisuudessa.  Öljyturmatehtävän ideana on saada lapset ajattelemaan miten öljyä voidaan saada pois uhkaamasta vedessä eläviä eläimiä ja eliöitä. Päivän viimeisenä tehtävänä oli vielä purkittaa Harakansaaren hunajaa, mutta mihin purkkeihin? Seurasi purkkien metsästystä ja pesua. Hunaja tuoksui maukkaalle ja sokeriselle. Töistä lähtiessä oli hiukan sokerihuurteinen olo.

 




Siloneula on Itämeren merihevonen.

Neljännen päivän aamuna oli tyyntä ja hiljaista. Istuin laiturin penkillä ja vain kuuntelin hiljaisuutta. Hiljaisuuden rikkoi lopulta luontokouluryhmä. Ryhmä otettiin vastaan saaren kartan luona. Ryhmä oli täynnä innokkaita neljäsluokkalaisia oppilaita. Seurasi ryhmiin jako ja hommien aloitus. Lähdin toisen ryhmän kanssa haavimaan planktonnäytteitä laiturille, jonka jälkeen suuntasimme akvaarioille katselemaan kaloja.  Tämän jälkeen vaihdoimme ryhmiä ja teimme saman jutun uudestaan. Kello yhdentoista aikaan oli käsienpesujonottaminen ja evästely raittiissa ulkoilmassa. Sillä välin laitoimme kaikki näytteet valmiiksi mikroskooppeihin.  Eväiden syönnin jälkeen osa mikroskopoi ja osa leikki. Hyvästelimme ryhmän yhden aikoihin ja painelimme siivoamaan ryhmän jälkiä. Siivouksen jälkeen menimme ulos nostamaan verkkoa, josta löytyi siloneuloja. Siloneula on toiselta nimeltään Itämeren merihevonen. Pesimme verkon ja laskimme takaisin mereen.

 



Kolmipiikillä on selässään kolme piikkiä.

Viidentenä päivänä heti ensimmäiseksi nostimme verkon ja sieltä löytyi siloneuloja, kolmipiikkejä ja yksi kala jota emme tunnistaneet. Tuntematon kala pääsi haukien ruuaksi ja kolmipiikit akvaarion. Viimeinen päivä oli todella lyhyt joten jätin hyvästit ja suuntasin lautalle ja siitä juna asemalle kohti kotia. Tet-viikko oli onnistunut ja olin todella tyytyväinen tet-paikkaan. Suosittelen paikkaa muillekin tettiläisille!

 

Kirjoittanut Laura Uusi-Simola

PÄIVÄ HARAKAN SAARESSA

Kahdeksas Cern-luokka lähti syyskuisena perjantaina kello 8.30 Ehnroosin koulun pihasta Mäntsälän sähkön sponsoroimalla bussilla kohti Helsinkiä. Seurasi noin tunnin bussimatka, joka meni aika sujuvasti retkitunnelmissa. Saavuimme noin kello 9:30 Kaivopuistoon, jonka jälkeen odotimme laiturilla tovin yhdyslauttaa, joka veisi meidät Harakan saarelle. Laiturilla ollessamme näimme laiturin vieressä uivan silkkiuikun. Silkkiuikku on sukeltamalla kaloja ja selkärangattomia syövä kaunis vesilintu.

Vene vei meidät nopeasti Harakan saareen, jossa oppaamme jo tervehti meitä ja piti lyhyen selostuksen saaresta ja sen mielenkiintoisesta historiasta. Saarella on ollut tieteellisen ja virkistystoiminnan lisäksi myös sotilaallisempia vaiheita. Tämän jälkeen oppaamme vei porukan luontokoulun edustalle, jonne saimme jättää reppumme. Ensimmäiseksi lähdimme ottamaan näytteitä laiturirannasta. Mittasimme veden syvyyden sekä lämpötilan ja keräsimme planktonnäytteitä haaveilla myöhemmin tutkittavaksi.

 

Haavimisnäytteiden purkkittaminen laiturilla.

Seuraavaksi luvassa oli näytteiden haavimista saaren ranta kivikoilla, jonne menimme lyhyttä reittiä seuraten opastamme. Haavimme makean veden eliöitä pienistä kallion lätäköistä sekä suolaisen veden eliöitä merenrannasta levien lomasta. Eniten saimme katkoja. Katkat ovat 1-2 cm pituisia äyriäisiä, jotka elävät meressä. Ne ovat muuten melkein läpinäkyviä, mutta kun ne kuolevat ne muuttuvat vaaleanpunaisiksi. Haaviminen kesti vain noin 15-20 minuuttia ja silti saimme paljon erilaisia otuksia! Näytteet laitettiin ämpäreihin, joita oppaamme kantoi mukanaan. Tämän jälkeen oppaamme ohjasi meitä reppujemme luo, mutta toki tässä välissä pesimme vielä haavit. Evästauolla asetuimme ulkona olevaan pitkään puupöytään, jossa söimme noin 15 minuuttia.  

 

Evästauon jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä aloitti kuuntelemalla lyhyen esityksen vesistöjen rehevöitymisestä, jonka jälkeen kiersimme ympäri saarta mennen saaren paikkoihin. Aluksi menimme pitkin lyhyttä tunnelia joka oli maan alla. Siellä ei ollut mitään ja tunneli oli hyvin pimeä. Nousimme tunnelista pois ja jatkoimme matkaa seuraavaa tunnelistoon. Siellä oli kuvia itämeren kasvustosta ja sen eliölajeista. Kuvissa oli esimerkiksi meduusoja. Meduusat ovat kupolimaisia polttiaiseläimiä. Nousimme siitäkin tunnelista lopulta ja menimme taidenäyttelyyn, jossa oli eriskummallisia taideteoksia. Hienoin oli varjokuva, joka näkyi kankaassa sen takana olevista esineistä. Tällä välin toinen ryhmä oli tutkimassa löytämiämme planktoneita ja pieneliöitä mikroskoopeilla. Pääsimme tutkimaan muun muassa pieniä kaloja, katkoja ja kilkkejä. Kiinnostavampaa meistä oli kumminkin planktonin mikroskopoiminen. Yksi meistä löysi petovesikirpun, jolla oli kuusi jalkaa ja todella pitkä häntä. Petovesikirppu on Mustanmeren ja Kaspianmeren alueelta kotoisin oleva tulokaslaji. Se on vain kaksi millimetriä pitkä, mutta sillä voi olla yhden senttimetrin pituinen häntä. Petovesikirpulla on hännässä piikki, jossa on ässän muotoinen koukku, jolla se metsästää. Sitten oppaamme piti selostuksen planktonlajeista sekä myös pieneliöistä ja kaloista.

Mikroskopointia

 

Lyhyen esitelmän jälkeen menimme akvaarioon, jossa uiskenteli tyypillisiä suomalaisia kalalajeja esimerkiksi haukia, ahvenia, kampeloita ja kolmipiikkejä. Kolmipiikki tai rapatuiki tai rautakala on pitkä kala jolla on nimestä päätellenkin kolme piikkiä selässään. Kolmipiikin väritys on aika tumma. Akvaarion ihmettelyn jälkeen haimme reppumme ja olimme valmiina kotimatkalle. Porukka alkoikin jo käyttäytyä aika levottomasti! Oppaamme piti meille loppupuheen ja kiitimme saarella viettämästämme päivästä. Melkein heti veneemme saapui ja lähdimme bussille. Saimme maistiaisia pääkaupungin ruuhkista, kun kotimatka kesti puolisentoista tuntia. Saavuimme lopulta koululle. Päivä oli todella mukava lopuksi vielä kiitos Tarjalle ja Reetalle jotka vievät meidät tälle retkelle!

Hauen poikasia luontokoulun akvaariossa.

 

Kirjoittajat: Sami Niemi, Niklas Kumpumäki ja Niko Vaenerberg

Köksää luovasti poikkeustilanteessa

Poikkeustilanteet vahvistavat säännön!

Ehnroosilla koko syksy on ollut sopeutumista, vaihtuvia tilanteita sekä opiskelua moninaisissa tilanteissa ja tiloissa. Tämä ei ole kuitenkaan oppilaita lannistanut, vaan he ovat sopeutuneet hienosti vaihtuviin tilanteisiin.

Kotitalousopetuksen, ja monen muun aineen, osalta osa oppilaista on opiskellut sisäilmaoireiden johdosta asioita teoriassa kansalaisopistolla ja heille on annettu myös vastuuta omatoimisesta opiskelusta kotona. Oppilaat ovat ansiokkaasti jaksaneet tehdä heille annetut tehtävät ja osa on tehnyt jopa enemmän kuin heiltä on pyydetty. Siitä esimerkkinä tämä 9 F luokan tyttöjen, Helmin ja Veeran, tekemä kokkausvideo (http://youtu.be/MyELLxY7TGM).

Video on hyvä osoitus koulumme vastuullisista nuorista, jotka eivät halua mennä sieltä yli mistä aita on matalin, vaan kunnianhimoisina ottavat vastuuta omasta opiskelustaan ja kehittävät sitä ihan uusille urille. Tytöt ovat oivaltaneet sen, että poikkeuksellisissa tilanteissa ei tarvitse vaipua masennukseen, vaan voi lähestyä asiaa ihan toisesta näkökulmasta sekä luoda jotain uutta ja oppia sen kautta monia uusia asioita.

Poikkeustilanteet siis vahvistavat säännön eli koulumme oppilaat ovat MAHTAVIA nuoria, jotka ovat täynnä hienoja ideoita.

Mikko Metso, kotitalousopettaja

 

7C- ja 8C-luokkien retki Vapon turvesuolle Heinolaan ja pirunpesälle Tiirismaalle

On keskiviikkoaamu klo 8.30 Ehnroosin koulun pihalla. 7C- ja 8C-luokkien oppilaita ilmestyy vähitellen paikalle. Eväät haetaan keittiöltä ja bussikin tulee sovittuna aikana paikalle. Matka kohti Heinolaa alkaa.

Laviassuon turvesuoalueen suuruus hämmästyttää ja laajan, mustan pellon toisella puolella näkyvät suuret turveaumat hämmästyttävät oppilaita. Varastolla meidät vastaanottaa Vapon ympäristöasiantuntija Leena Siltaloppi. Hän ohjeistaa kaikille heijastinliivit päälle, koska työmaalla ollaan. Siltaloppi ja kolme muuta Vaoin työntekijää esittelee meille Suomen soiden määrää, käyttöä ja suojelua. Oppilaat kuuntelevat tarkkaavaisesti kirpeänä syysaamuna.

Meille kerrotaan, että turvetta muodostuu noin yksi millimetri vuodessa, joten nopealla laskutoimituksella suon palautuminen bioenergiantuotantoa edeltävään tilaansa kestää jopa parituhatta vuotta. Turvetta onkin hankala jaotella uusiutuviin tai uusiutumattomiin energiavaroihin.

Kierrämme oppilaiden kanssa katsomassa erilaisia työkoneita, joilla turvetta kerätään suolta. Terävät osat on valmistettu muovista, koska metalliosat saattaisivat lyödä kivikkoisessa maassa kipinän, joka sytyttäisi kuivahkossa turvemaastossa maastopalon. Käymme tutustumassa suon lähemmällä reunalla sijaitsevaan patojärjestelmään, jolla erotetaan suon vedet ympäröivästä vesistöstä. Suolta ympäristöön pääsevän veden laatua tarkkaillaan ja vesi lasketaan kosteikkoalueen kautta ympäristöön. Joillain turvesoilla vettä joudutaan käsittelemään jopa kemiallisesti, jotta ympäristöhaitat minimoitaisiin.

 

Käymme vielä katsomassa kosteikkoaluetta, jonka läpi Laviassuon vedet virtaavat ajan myötä ympäröivään vesistöön. Aamulla vielä hieman jäässä ollut suomaa alkaa Auringon lämmön vaikutuksesta jo sulaa ja oppilaiden kengät näyttävät eränkävijän varusteilta. Osa oppilaista haluaa kuluttaa ylimääräistä energiaa juoksemalla kosteikon toisella reunalla olevalle hirvitornille. He heiluttavat tornista kosteikon etureunalle jääneille voitonriemuisesti.

Kosteikko-osuuden jälkeen Siltaloppi vielä pitää tietokilpailun ja palkitsee parhaiten tienneen oppilaan turvesaippuapullolla ja -palalla. Kaikki haluavat haistaa näitä. Oppilailla on tuoksusta on mielipiteitä laidasta laitaan.

Laviassuolta kuljemme bussikuljetuksella ruokapysähdyksen kanssa Tiirismaalle aivan maston juurelle, ja etsimme polun, josta kuljetaan pirunpesälle. Opettajien onkohan se tää polku -pohtiminen ei vakuuta oppilaita, mutta parempien vaihtoehtojen puuttuessa kuljemme ensimmäisellä yrittämisellä oikeaan paikkaan. Biologian ja maantiedon opettaja Tarja Koivunen kertoo oppilaille reunamuodostumien syntymisestä ja jäännösvuorista. Kiipeämme pirunpesän reunoja pitkin ja kierrämme jäännösvuoren huipun. Reunat ovat pelottavan jyrkät, kaiteita ei ole ja välillä oppilaita pitää huutaa vähän kauemmas reunasta.

 

Bussille käveltäessä pojat keksivät vanhanaikaisen käpysodan uudelleen ja opettajakin saa harhaosuman, minkä jälkeen leikki loppuu lyhyeen mutta sitäkin merkityksellisempään katseeseen. Matkustamme takaisin Ehnroosin koululle täyden päivän jälkeen. Bussissa osa oppilaista on aivan hiljaa ja osa nauraa väsynyttä naurua väsyneille jutuille. Päivä oli menestys. Kiitos kaikille osanottajille.

Antti Korkeila

 

Käärmeitä ja kaivureita

Iso joukko ysejä pääsi tutustumaan syksyiseen Saaren kartanoon ja sen tarjoamiin koulutusmahdollisuuksiin. Näimme opiskelijoita työn touhussa puutarhalla, eläinten parissa ja maarakennus- ja viherrakennustöissä. Kierroksen aikana saimme tietoa eri koulutusalojen opettajilta ja opiskelijoilta, siitä, millaista on opiskella kyseisellä alalla. Lopuksi oppilaitoksen opinto-ohjaaja tiivisti iltapäivän asiat yhteen ja kannusti oppiaita tsemppaamaan ysiluokan loppuun asti

 

Syksyn satoa

Viherrakentajat



Onko siinä varmasti lasi välissä?




Viljakäärmeen ihastelua

Yhteinen Ehnroos- ja senioripäivä

Perjantaina 12.9.2014 koulullamme vietettiin Yhteinen Ehnroos -päivää. Seiska- ja kasiluokkalaiset sekä luokanvalvojat viettivät päivän ulkoillen ja elokuvaa katsellen.

Seiskaluokkalaiset kohtasivat päivän ensimmäisen haasteen heti aamulla yläpihalla. Pihalle oli rakennettu pyöräilytaitorata, jota suorittamaan valittiin kultakin luokalta kaksi oppilasta. Osa oppilaista lähti innolla mukaan, toisia vähän ujostutti ja piti suostutella. Rohkeita löytyi onneksi joka luokalta. Kotitalouden ope ja 7G:n luokanvalvoja Mikko näytti komeasti mallia siitä, miten rata tuli suorittaa. Oli pujottelua, lankulla ajoa, vesimukin kuljettamista ja hyppyriä. Luokat kisailivat siitä, kuka ajaisi radan reippaimmin ja nopsimmin radan läpi.

Sitä mukaan kun pyöräilyt oli pyöräilty, luokat lähtivät luokanvalvojansa johdolla kiertämään Karjalaisten lenkkiä. Matkalla ensimmäiselle rastille saattoi kuunnella klassikkokappaleita ja ihastella kissoja, varpusia ja jättimäisiä auringonkukkia talojen pihoilla.

 

Yli viisi kilometriä pitkän lenkin varrelle mahtui liikenneturvallisuusaiheisia rasteja ja paljon reipasta kävelyä. Liikennevisaa rasteilla oli pitämässä matikanopet Ville ja Johanna. Lenkin puolivälissä punaisen puomin kohdalla odotti kieltenope Tomi mehutarjoilun kanssa.  Pieni virkistys olikin paikallaan, vaikka ihan kaikille ei mehu maistunutkaan. Onneksi omia vesipulloja oli otettu mukaan. Puomi tarjosi myös oivat olosuhteen pienelle limbokisalle. Vaikka olimme varautuneet sateeseen, sää oli mukavan tyyni eikä kylmä ollenkaan.

 

Iltapäivällä seiskaluokkalaiset saattoivat lepuuttaa jalkojaan, kunhan ensiksi oli kävelty yhdessä kunnantalolle. Siellä kuvataiteiden ope Hanna laittoi pyörimään elokuvan Billy Elliot, jossa nuori poika haaveili balettitanssijan ammatista lakkoilevien kaivostyöläisten kaupungissa. Välillä nauratti, muuten tunnelma oli keskittynyt ja rauhallinen. Elokuvan päätteeksi mietittiin vielä yhdessä, millaista Billyn elämä oli ja mitä kaikkea esimerkiksi lakkoiluun liittyi.

 

Kasit kävivät päivän aikana läpi samat ohjelmanumerot, tosin käänteisessä järjestyksessä.

Ysiluokkalaisten päivään mahtui puolikas päivä luokanvalvojan ohjelmaa ja toinen puolikas senioripäivän koulutusesittelyjä.
Senioripäivä tarjosi kaikille ysiluokkalaisille mahdollisuuden kuunnella kolme koulutusalaesittelyä entisten ehnroosilaisten kertomana.




Kosmetologin työkaluja

Päivässä olivat mukana Mäntsälän lukio, Järvenpään lukio, Tikkurilan lukio, Ressun lukio, Keudan oppisopimuskeskus, sähköasentaja-, merkonomi- ja kokkiopiskelijat Keudan ammattiopistosta, kosmetologiopiskelijat Koulutuskeskus Salpauksesta, tuleva yhdistelmäajoneuvonkuljettaja Porvoon Amistosta, sosionomiopintojen parissa oleva lähihoitaja ja liikunta-alan monitaituri.


Palautteen perusteella päivä oli erittäin onnistunut:

"Koko päivä oli tooodella mukava. Liikunnallinen tekeminen yhdessä koko luokan kanssa yhdisti varmasti monia luokkia. Esitykset samana päivänä sopivat myös hyvin."

"Senioripäivä oli kiva, sain moneen kysymykseeni vastauksen. Kannattaa järjestää seuraavillekin yseille."

Kiitos innokkaille esittelijöille!

Mäntsälänjoki - Miltä joki ja sen lähiympäristö näyttänee tulevaisuudessa?

Jos kotoisan Mäntsälänjoen suhteen ei tehdä kunnostavia toimenpiteitä, Mäntsälänjoki lienee niin saastunut vuoteen 2020 mennessä, ettei sen lähellä voi edes olla. Jo nyt joen veden väri on etovan ruskea. Nyt siis lienee olevan aika tehdä asialle jotain, ja äkkiä! Mäntsälänjoella on paljon upeita mahdollisuuksia ja suuret kinkkisetkin uhat ovat voitettavissa, jos mäntsäläläiset niin haluavat. 

Tämän blogi-kirjoituksen fiktiiviset pohdinnat ovat ajatuksia Mäntsälänjoen ja sen lähiympäristön toiveikkaasta tulevaisuudesta. Kirjoitus tehtiin CERN-luokan Vesi luonnonvarana-kurssin puitteissa. Kirjoittajana on 8c-luokan oppilaiden lisäksi biologian- ja maantiedonopettaja Tarja Koivunen. Äidinkielen opettaja Tiila Niemi on opettanut oppilaille konditionaalin ja potentiaalin käyttöä, joita harjoiteltiin oheisessa kirjoituksessa. Vastaava kirjoitus on julkaistu myös aiemmin koulumme blogissa (2012). Kirjoittajana ja ideoijana aiemmassa kirjoituksessa oli äidinkielen opettaja Leena Rättylä.

Mitä pitänee tehdä Mäntsälänjoen ja sen lähiympäristön viihtyvyyden lisäämiseksi?

Mäntsälänjokea saisi viihtyisämmäksi, jos joen varrella olisi puistoja, johon jokainen halukas voisi istuttaa kasveja.  Värikkäitä kukkia saisivat kaikki ihastella ja hoitaa. Joen varrella voisi olla myös koirapuisto, jota koiraihmiset saisivat vapaasti käyttää. Lienee olla kaikkien iloksi, että ilahtuneet koirat juoksevat tulevaisuudessa valtoimenaan puistossa.

Rikasta eläinmaailmaa voisi kasvattaa niin, että linnuille tehtäisiin koristeellisia linnunpönttöjä ja suihkulähteitä. Joessa saisi olla myös enemmän kaloille pesimäkivikoita, jotta esimerkiksi särki- ja ahvenkannat kasvaisivat. Joen varrelle kannattaisi rakentaa kalastustupa, josta voisi vuokrata kalastustarvikkeita ja ostaa matoja, jos mielii ongelle. Paikallinen ravintola tarjoaisi maittavia ahven- ja särkiaterioita, lähiruokaa parhaimmillaan.

Viihtyisämpi Mäntsälänjoen ympäristö houkuttelisi myös nuorisoa. Joen lähellä pitäisi olla kaikille vapaa skeittipuisto, josta voisi vuokrata itselleen laudan ja kypärän. Rento oleskelukahvila skeittipuiston lähellä olisi mahtava kokoontumispaikka nuorille. Heille voisi järjestää lisää tapahtumia, kuten teatteri- ja sirkusesityksiä. Sirkuksen pelottava klovni voisi valvoa, ettei kukaan roskaisi. Pysyvä huvipuisto olisi myös hyvä idea. Tänne lapset voisivat tulla viikonloppuna pitämään hauskaa. Huvipuiston lisäksi moderni kauppakeskus ja uimahalli olisivat tervetulleita. Uudet rakennukset toiminevat vihreällä Mäntsälän sähkön toimittamalla sähköllä. Uimahallin rakentamisen jälkeen oppilaiden ei enää tarvinne lähteä lähikuntiin asti uimaan liikuntatunneilla.

Joen ympäristöön rakentunee myös ympäristön tarkkailemispaikkoja, kuten näkötorneja. Torneista voidaan ihailla jokimaisemaa suuremmalla perspektiivillä. Vanhat sillat korvattaisiin mahtavilla puusilloilla, joista kiikaroidaan uutta viihtyisämpää ympäristöä.  Siltojen alle rakentunee pysähdyspaikkoja venevaunuille, jotka kiertävät jokea. Vaunuista tarkkaillaan vettä ja vesiekosysteemin erilaisia lajeja, kuten eksoottisia kalalajeja sekä uusia vesikasveja. Kierroksen pitäjä voisi luennoida kasvi- ja eläinlajeista, jotta ympäristötietoisuus kuntalaisilla kasvaisi.

Mäntsälänjoen yli rakentunee kiipeilyrata. Tämän jälkeen, jos joku haluaa Mäntsälänjoen toiselle puolelle, hän joutuu ylittämään joen kiipeilyrataa pitkin. Siinä samalla saa sekä liikuntaa että hauskaa puuhaa.  Joen lähistölle tulisi lisätä harrastusalueita ja kenttiä lajeille, joita ei vielä pysty harrastamaan Mäntsälässä. Esimerkiksi kunnon frisbeegolfrata tekisi kuntalaiset iloiseksi.  

Mäntsälänjoen ympäristössä tulisi järjestää myös siivoustalkoot, johon asukkaat osallistuisivat. Näin siistimpää jokea ja sen lähiympäristöä voisi pyytää katsomaan jopa kansainvälisiä vieraita. Presidentit Vladimir Putin ja Barac Obama kutsuttaneen ensimmäisiksi vieraiksi.

Nämä 8c-luokan oppilaiden mahtavat ajatukset saavat Mäntsälänjoen tulevaisuuden näyttämään valoisalta. Monet asiat ovat fiktiivisiä, mutta lienevätkö esimerkiksi kalajoen pesimäkivikoiden rakentaminen tai skeittipuiston rakentaminen tulevaisuudessa mahdottomia? Toivottavasti eivät.

7C:n hetkiä Heurekassa

Keskiviikkona 27.8.2014 luokkamme vieraili tiedekeskus Heurekassa. Aamulla ensimmäisenä kävimme hakemassa ruokalasta eväät, jonka jälkeen kävelimme Mäntsälän juna-asemalle. Junamatka ei kestänyt kovin kauan. Jäimme Tikkurilassa pois kyydistä. Tikkurilan asemalta oli pieni kävelymatka tiedekeskus Heurekaan.

Heurekassa menimme kaikki yhdessä laboratorioon, jossa teimme liukenemiseen liittyviä kokeita tiedekeskuksen työntekijän ohjauksessa. Sekoitimme teelehtiä veteen ja kynsilakanpoistoaineeseen. Veteen sekoitetut teelehdet värjäsivät liuoksen ruskeaksi. Se näytti siis normaalilta teeltä. Kynsilakanpoistoaine taas irrotti teelehdistä lehtivihreää, jolloin liuoksesta tuli vihertävää. Toinen koe oli sellainen, että sekoitimme ruokaöljyä veteen. Öljy jäi kellumaan veden pinnalle. Tämä johtui aineiden tiheyserosta. Kolmannessa kokeessa sekoitimme elintarvikeväriä, vettä ja sokeria. Kunkin väriseen liuokseen laitettiin eri määrä sokeria. Sitten liuokset laitettiin pipetillä koeputkeen siinä järjestyksessä, missä oli eniten sokeria. Päällimmäisenä oli siis se liuos, jossa oli vähiten sokeria. Näin värit eivät sekoittuneet vaan pysyivät erillään. Kokeiden päätyttyä saimme riisua valkoiset takit ja lähteä kiertelemään omin päin Heurekan näyttelyissä.

 

Tiedekeskuksessa oli tällä kertaa uutena näyttelynä ”Heureka tulee hulluksi” -niminen mielenterveydestä kertova näyttely. Siellä saimme kokea, miltä kuuloharhat, masennus tai pelot tuntuvat. Toinen uusi näyttely oli nimeltään ”Lasten Heureka”. Siellä sai mm. rakentaa palikoista iglun, johon mahtui itse sisälle. Ehdimme myös käydä pysyvässä näyttelyssä, jossa ajoimme vaijerin päällä katonrajassa olevalla pyörällä. Vapaa-aikana saimme syödä eväämme.

Palasimme junalla Mäntsälään. Asemalta takaisin koululle kävellessämme alkoi sataa paljon ja kastuimme läpimäriksi. Muuten reissu sujui hyvin ja oli mukava.

Ella 7C

HAMLET 26.5.

Ehnroosin koulun 9. luokan ilmaisutaidon ryhmä esitti klassisen William Shakespearen näytelmän Hamlet Myllymäen koulun 6. luokkalaisille 26.5. Käsikirjoitusta oli lyhennetty merkittävästi säilyttäen juonen kannalta olennaisimmat osat. Hamletin rooli oli myös jaettu kahdelle henkilölle. Teosta harjoiteltiin koko lukuvuosi ja pukuja, lavasteita ja rekvisiittaa tehtiin talven aikana tekstiilitöissä, teknisissä töissä sekä kuvataiteessa. Näytelmässä harjoiteltiin eläytymistä keskiaikaan pukujen ja puhetyylin muodossa. Näytelmän harjoittelua vaikeutti koulun tilanne, jossa oman koulun näyttämöä ei voitu käyttää sisäilmaongelmien vuoksi. Jouduttiin turvautumaan Myllymäen koulun näyttämöön, jonne päästiin vasta aivan viime metreillä. Pääosin harjoiteltiin parakeilla ja Myllymäen vapaina olevissa luokissa. Vihdoin näytelmä kuitenkin valmistui ja päästiin esittämään. Harmi vain, etteivät sitä nähneet oman koulun oppilaat, koska se olisi puhutellut aina ajankohtaisen aiheensa vuoksi enemmän yläkoululaisia.

Eeva Karhi, ilmaisutaidon opettaja

MUSIIKIN RYHMIEN KEVÄTKONSERTTI 16.5.

EHNROOSIN MUSIIKIN RYHMIEN KEVÄTKONSERTTI 16.5.

Koulumme kuoro ja musiikin ryhmät järjestivät perinteisen kevätkonsertin koko koululle Ehnroosin salissa perjantaina 16.5. Tilaisuuksia oli kaksi. Konsertin ohjelma oli seuraava:

Kuoro: When You Say Nothing At All (Ronan Keating)

           You Got A Friend (Carol King)

           Täällä Pohjantähden alla (P. Laaksonen)

7. valinnaisryhmä: Every Breath You Take (Sting)

           Girl On Fire (Alice Keys)

Miika Aukio, piano: Preludi (J.S. Bach)

 

9. valinnaisryhmä: Täydellinen elämä (Suvi Teräsniska)

           Minä ja Hän (Henni Vartiainen)

Ida Valkonen ja Elina Wiik: Stay (Rhihanna)

Eeva Karhi, musiikin lehtori

HAISTA HOME!

HAISTA HOME! -NÄYTELMÄ 14.5.

Ehnroosin 8. luokan ilmaisutaidon ryhmä esitti 7. luokille sekä Myllymäen koulun 5-6-luokille näytelmän Haista home!

Näytelmän käsikirjoitus oli opettaja Eeva Karhin sekä ryhmän omaa käsialaa. Myös räpin ja loppulaulun sanat olivat ryhmän tekemät. Juoni oli lyhykäisyydessään:

Vesipisaroiden tippuessa koulun varastotilaan saapui ryhmä homeitiöitä Griegin Vuorenpeikkkojen tanssin säestyksellä. Yhtäkkiä valot syttyivät ja varastoon tuli oppilaita, jotka lintsasivat välitunnilla. Oppilaat alkoivat yskiä ja niiskuttaa. Homeitiöt yltyivät puolustamaan valtaamaansa tilaa taistelutanssilla räpin tahtiin: Me ollaan homeita, meitä ei voiteta. Jos pelkää, ei voi elää, ei tänne tulla saa!

Biologian oppitunnilla käsiteltiin homeita ja todettiin niiden huonoja ja hyviä ominaisuuksia. Lintsarit innostuivat kertomaan kokemuksestaan varastossa. Sitä päätettiin lähteä tutkimaan.

Tällä välin homeitiöt olivat asettuneet taloksi ja leikkivät innoissaan, kun homeen mittaajat tulivat paikalle mittareineen. Päättäjätahotkin kunnanjohtajaa myöden tulivat kertomaan koululle byrokratian kapulakielellä tutkimustuloksista ja valtion homeentorjuntaohjelmasta. 

Lopussa Pienten joutsenten tanssin tahdissa homeitiöt otetaan kiinni ja ruiskutuksen seurauksena homeista jalostuu herkullisia juustoja sekä penisilliiniä.

Loppulaulun sanojen mukaan: 

Kevät saapuu jo kaupunkiin. Homeet pois sieltä häädettiin.
Homeiden ininä korvissa soi ja ulkona tuoksuu kevät, oi.

Tarkastajat etsivät homeita ruiskut ja myrkyt aseina.
Keväällä tarkastaja ymmärtää, kuinka pahoista homeista selvitään.

Hyviksi muutumme hetkessä, jos löytyy oikea kesyttäjä.
Juustoiksi, lääkkeiksi muunnumme ja ihmisille apua annamme.

Kesällä koulutkin putsataan ja homeet pihalle kuskataan.
Illalla juustoja maistellaan ja puhtaasta ilmasta nautitaan.

Eeva Karhi, ilmaisutaidon opettaja

EHNROOSIN 9C LEIRIKOULUSSA CERNISSÄ JA RANSKASSA

Mäntsälän sähkön avulla toteutettu varainkeruu ja yläkoulu huipentui viikon mittaiseen leirikouluun Ranskaan. 11-henkinen luokkamme kävi Sveitsin ja Ranskan rajalla Cernissä, Alpeilla ja Pariisissa.

MAANANTAI: CERN

Lensimme Helsingistä Geneveen ja matkustimme Geneven lentokentän lähellä sijaitsevaan hiukkasfysiikan tutkimuskeskukseen CERNiin bussilla.
CERNiin tutustumisemme alkoi vierailukeskuksesta. Siellä oli pienoismalleja mm. hiukkaskiihdyttimestä ja osa detektorista. Detektori on tunnistin, joka havaitsee ja kuvaa törmäävät protonit. Varsinainen esittelymme alkoi PowerPoint-esityksellä tutkimuskeskuksen toiminnasta. Esityksen jälkeen kiersimme CERNin eri keskuksissa, jotka olivat muutaman kilometrin päässä toisistaan. Testilaboratoriossa saimme oppaalta lyhyen oppitunnin hiukkaskiihdyttimen koostumuksesta.
CERN (Conseil Européen pour la Recherche Nucléaire) on Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus. Sen tarkoituksena on tutkia aineen perusolemusta ja voimia, jotka pitävät sen koossa. Tarkoituksena on löytää uusia hiukkasia törmäyttämällä protoneja yhteen, jotta voitaisiin selittää aineita, ja niiden rakenteita.
Hiukkaskiihdytin on ympyränmuotoinen ja se koostuu itse asiassa neljästä eri kiihdyttimestä, joista LHC (Large Hadron Collider) on maailman suurin kiihdytin, kehänpituudeltaan 27 kilometriä. Protonit pistetään kiertämään ensimmäiselle kiihdyttimelle. Riittävän nopeuden saavutettuaan ne ohjataan toiselle kiihdyttimelle, edelleen kolmannelle ja lopulta neljännelle eli isoimmalle kiihdyttimelle. Sinne osa protoneista ohjataan kulkemaan myötäpäivään ja osa vastapäivään eri putkissa, mutta detektorin kohdalla putket yhtyvät yhdeksi putkeksi. Jotkut miljoonista protoneista saattavat törmätä toisiinsa ja hajota pieniksi hiukkasiksi. Näitä kvarkkeja tutkitaan kuvista joita detektorien huipputehokkaat kamerat ottavat sekunnissa tuhansia.
CERN on saanut mainetta paitsi hiukkastutkimuksesta myös esimerkiksi siitä, että WWW:n eli World Wide Webin luoja Tim Berners-Lee on työskennellyt siellä.
Vierailun päätyttyä menimme bussilla Annecyn, jossa kävimme kävelyllä järven rannalla ennen majoittumista keskustassa sijaitsevaan hotelliin.



TIISTAI: ALPIT JA JÄÄTIKKÖ

Aamulla saavuttuamme Chamonix´n kaupunkiin, Alppien juurelle, osa meistä lähti vuoristojunalla jäätikölle, Mer de Glacelle, ja osa laskettelemaan.
Nousimme junalla kahden kilometrin korkeuteen vanhalle vuoristohotellille. Jäätikölle pääsimme laskeutumalla takaisin alaspäin köysihissillä. Jäätikön värikkäästi valaistussa luolassa oli hienoa ja kylmää. Jäätikkö on ollut hyvin suuri, 7 km pitkä ja 200 m paksu, mutta se sulaa koko ajan ja valuu alaspäin noin sentin tunnissa eli 90 metriä vuodessa.
Laskettelijoilla ei aamun sateesta huolimatta ollut hetkeäkään epäilystä siitä, lasketellaanko vai ei. Menimme bussilla laskettelupaikalle, Domaide de Balmen, juurelle. Matka vuorelle oli hyvin jännittävä, sillä varmasti kaikkien laskettelijoiden vatsassa oli vähintäänkin sata perhosta johtuen tulevasta laskettelusta ja sen onnistumisesta.
Laskettelu sujui varsin mallikkaasti. Pienistä peloista huolimatta selvisimme ilman vahinkoja. Päivä oli aivan mahtava ja maisemat olivat henkeäsalpaavat.
Chamonix´ssa hampurilaisaterian ja kaupungilla kiertelyn jälkeen oli aika lähteä takaisin päin Annecy`n. Oli ihan huippuhyvä reissu. Tekisi kyllä mieli palata joskus Alpeille uudestaan.



 

KESKIVIIKKO: MATKA PARIISIIN

Aamupäivällä lähdimme junalla kohti Pariisia. Saavuimme sinne iltapäivästä, jonka jälkeen meillä oli kiertoajelu kaupungissa. Ajelu oli erittäin hyödyllinen, kun pääsi näkemään vilaukselta nähtävyyksiä ja oppi hieman ymmärtämään Pariisin mittasuhteita. Majoittumisen jälkeen nuorisohotellissa lähdimme vielä iltakävelylle hotellin lähistölle.


TORSTAI

Torstaiaamuna luokkamme jakautui kahtia; toiset lähtivät Pariisin keskustaan il de Citéelle katsomaan Notre Damen kirkkoa ja toiset maailman suurimmalle kirpputorille Les Puces de Saint-Ouenille ja Sacre Coeurin kirkolle.
Menimme Notre Dameen metrolla. Jonot olivat yllättävän lyhyet, joten pääsimme sisään kymmenessä minuutissa. Sisällä kiertelimme kirkkoa, jonka jälkeen lähdimme jonottamaan torneihin. Tornit olivat noin 69 metriä korkeat ja ylhäältä oli mahtavat näkymät.
Pienellä Sacre Coeurin porukallamme kävi huono tuuri, sillä saimme vanhalta mieheltä kysyessämme tietää, että kirpputori on auki vain viikonloppuisin. No, jäipä ainakin aikaa kavuta kukkulalle, jossa upea Sacre Coeurin kirkko oli. Kirkon lisäksi myös näköalat olivat hienot Pariisin ylle. Sisältä kirkko oli perinteisesti katolisen mahtipontinen: Paljon kultaa ja maalauksia. Ostettuamme matkamuistoja ja eväsleivät jatkoimme metrolla keskustaan.
Keskustassa teimme muutaman kilometrin kävelyn Seinen rannalta Invalidikirkolle ja sieltä Champ de Mars –puiston läpi Eiffel-tornille. Pariisin keskustassa on niin valtavia rakennuksia, että yhden rakennuksen sivu voi olla puoli kilometriä. Kannattaa siis aina varata tarpeeksi aikaa kävelemiseen, vaikka kohde olisikin vain muutaman korttelin päässä.
Tapasimme toisemme Eiffel-tornin alla. Pääsimme hissillä toiseen kerrokseen, jossa katselimme maisemia. Halukkaat pääsivät käymään kolmannessa kerroksessa. Maisemat olivat upeat ja pystyimme ymmärtämään taas vähän enemmän Pariisin valtavuutta; kolmannestakin kerroksessa saattoi nähdä rakennuksia sumuiseen horisonttiin asti.
Pitkän aamupäivän jälkeen olimme sen verran nälkäisiä, että syöksyimme ensimmäiseen ravintolaan, joka matkallemme osui. Ruoan jälkeen osa lähti kauppakeskus Beaugrenelleen ja loput Riemukaarelle. Riemukaarelle menijät pääsivät sinne viime tipassa ennen kuin se olisi suljettu.
Jatkoimme matkaa Champs-Elysées´tä pitkin ja kävimme muutamissa kaupoissa. Pitkän päivän jälkeen lähdimme hotellille illalliselle. Päivä oli todella aurinkoinen ja monen kävelykilometrin jälkeen jalat olivat muussia.



PERJANTAI: VERSAILLES JA LOUVRE

Perjantain kohteinamme olivat Versailles ja Louvre. Menimme Versaillesiin metrolla ja junalla. Versaillesissa meillä oli opastettu kierros, joka kesti noin kaksi tuntia. Opastus oli englanniksi, joten kaikki eivät ymmärtäneet aivan kaikkea. Kiertelimme valtavan palatsin huoneissa ja lopuksi menimme pihalle. Versaillesissa vierailtuamme lähdimme metrolla kohti Louvrea. Myös siellä kiersimme oppaan johdolla. Näimme paljon erilaisia taideteoksia, myös Mona Lisan. Kierroksen jälkeen kaikki olivat väsyneitä ja palasimme metrolla hotellille syömään. 

 




LAUANTAI: PARC ASTERIX

Aamulla oli aikainen herätys, ettemme myöhästyisi teemapuiston bussista. Vanha luokkalaisemme sattui olemaan samaan aikaan Pariisissa, ja tuli kanssamme Asterix-puistoon samalla bussilla. Liput saatuamme saimme lähteä vapaasti käymään laitteissa. Oli teemapuiston ensimmäinen aukiolopäivä, joten väkeä riitti ja jonot olivat pitkät. Epäonnisena ensimmäinen laite, johon me kaikki jonotimme, meni epäkuntoon. Muuten kaikki kiertelivät puistoa pienemmissä ryhmissä. Söimme yhden aikoihin vanhassa sirkuksessa, jossa oli seisova pöytä. Kaikissa laitteissa ei ollut aikaa käydä, sillä joihinkin laitteisiin oli pahimmillaan puolentoista tunnin jono. Laitteet olivat kuitenkin kaiken sen jonottamisen arvoisia. Teemapuisto oli kaunis lampineen ja hauskoine rakennuksineen. Moni löysi myös kivoja matkamuistoja puiston useista putiikeista. Kuuden jälkeen piti jo lähteä takaisin hotellille päin syömään ja viettämään viimeistä iltaa Ranskassa.


Näimme matkan aikana kaksi valtavaa paikkaa: Alpit ja Pariisi. Tunsimme itsemme usein todella pieniksi siellä, sillä niiden kokoa ei vain voi ihminen käsittää. Molemmat ovat kuitenkin paikkoja, joissa jokaisen kannattaa joskus käydä. Onneksi ehdimme Pariisissa kävellä myös keskustan ulkopuolella pienemmillä kujilla, jotka ovat vielä hahmotettavissa. Olemme varmoja, että tulemme vielä joku päivä palaamaan molempiin paikkoihin. Ratkaisevana tekijänä matkan onnistumisessa oli kuitenkin mahtava luokka.

Teksti ja kuvat Ehnroosin 9C: Miika, Ruben, Tyyni, Jesse, Kaisa, Auni, Johanna, Mari, Kauko, Patrik ja Jarkko sekä opettajat Mikko Metso ja Katri Leinonen