tiistai 30. marraskuuta 2010

Ope-tetissä Helsingin kaupunginteatterissa

Milloin opettaja pääsee koulupäivän aikana palkallisesti johonkin ja vielä sijaiskulutkin maksetaan! Ei milloinkaan! Tartuin heti kiinni mahdollisuuteen. Yläkoulun musiikin ja ilmaisutaidon opettajana otin yhteyttä Helsingin kaupunginteatteriin, josta tuli vierailulleni myönteinen vastaus.

Kahden päivän ajan kiersin yleisövastaava Mirja Neuvosen kanssa teatterin tiloissa tapaamassa eri työntekijöitä. Kävi ilmi, että Mirjalla on sama koulutus kuin minulla eli musiikin aineenopettaja + luokanopettaja + teatteri-ilmaisun opintoja. Hänen työhönsä kun ei ole varsinaista täsmäkoulutusta. Kaupunginteatterissa on vasta kolme vuotta ollut päätoiminen yleisötyöntekijän vakanssi. Vasta 2000-luvulla on maamme teattereissa alettu tunnustaa yleisötyön ja –koulutuksen merkitys.

Aluksi selvitettiin koko teatterin organisaatio ja talous: miten talo pyörii. Teatterissa on noin 260 työntekijää ja noin 400 henkilötyövuotta. Kaupunginteatteri on tällä hetkellä maan suurin laitosteatteri. Vuodessa esityksiä on yli 1000 ja yli 20 ensi-iltaa. Siis varsinainen tehdas. Osoittautui, että monet työntekijät ovat ajautuneet nykyisiin tehtäviinsä erilaisten vaiheiden kautta kouluttautumalla kisällinä jonkun käsityö- mestarin kanssa. Esimerkiksi peruukkimestarin hommia tuskin voi Suomessa oppiakaan. Valomestari on peruskoulutukseltaan sähköteknikko, joka on oppinut nykyisen taitonsa teatterissa.

Uusi produktio alkaa tuotantopäätöksellä. Tärkein henkilö on ohjaaja, jonka apuna ovat tuottaja, ääni, valo, puvusto, lavastus ja koreografia. Lavastaja tekee pienois- mallin, jonka jälkeen on mallipalaveri ja sen jälkeen aloitetaan lavasteiden tekeminen. Teatterin johtaja valvoo kaikkea. Esityksen tekemiseen liittyy 60-80 harjoitusta. Ennen ensi-iltaa on kolme valmistavaa harjoitusta lavasteineen ja pukuineen sekä kolme pääharjoitusta, joissa saattaa jo olla harjoitusyleisöä.

Teatterissa tehdään edelleen 6-päiväistä työviikkoa. Työpäivät saattavat näyttämö- miehillä venyä pitkiksi, kun aamulla klo 8-9 puretaan edellisen illan esityksen lavasteet ja rakennetaan uuden lavasteet harjoitusta varten, joka alkaa klo 11. Parhaimmillaan töissä saattaa olla 14 miestä. Klo 15 puretaan harjoitusten lavasteet ja rakennetaan uudet illan esitystä varten. Esitys alkaa klo 19. Siellä tietysti ollaan edelleen mukana.

Huolimatta suhteellisen pienistä palkoista ja epäsäännöllisistä ja rankoista työajoista hyvinvointikyselyiden mukaan teatterityöntekijät ovat sitoutuneita ja motivoituneita työhönsä. Erityisesti laitosteattereissa on pitkiä työsuhteita ja työmoraali korkea eli sairauspoissaoloja on vähän. Teatterityöntekijät ovat järjestäytyneet useaan eri ammattiliittoon. Kaupunginteatterin työntekijöille kuuluu myös työterveyden palvelut. Jos työhön kuuluu omien hiusten käyttö kuten näyttelijöillä, heille teatterin kampaamopalvelut ovat ilmaiset. Tanssijoille ovat tärkeät fysioterapiapalvelut ja äänityöläisille laulutunnit, joita järjestetään teatterin puolesta. Vierailuni aikana ompelimon työntekijät olivat juuri tykypäivää viettämässä.

Sain paljon uusia ideoita ja ajatuksia omaan työhöni. Toivottavasti tämä opetet-hanke jatkuu edelleen tulevinakin vuosina! 

Teksti: Eeva Karhi, musiikin ja ilmaisutaidon opettaja

torstai 25. marraskuuta 2010

Käsityöryhmän retki Kouvolaan

Ehnroosin koulun 9-luokan käsityön valinnaisryhmän retki Kouvolaan Novita-tehtaalle ja Orimattilaan Maria Drockilan kynttiläpajalle.

Aamulla lähdimme bussilla kohti Kouvolaa. Ilma oli huono ja matka taittui sen takia hieman hitaasti, mutta perille kumminkin päästiin, ja se olikin pääasia. Tehtaassa meille näytettiin langan valmistus alkuvaiheista lankakerään asti. Työntekijät olivat ystävällisiä ja kertoivat meille kaiken mitä halusimme tietää.

Saimme tehtaalta muistoksi matkaltamme Novita-lehden ja lankakerät, jotta voisimme kutoa itsellemme vaikkapa lapaset. "En itse viihtynyt Novita-tehtaalla sen pahan hajun vuoksi, mutta huomasin yhden hyvän asian, joka oli se, että työntekijöiden välinen yhteishenki oli hyvä", tuumasi Julia Räty käytyään kierroksella.


Kouvolasta matkamme jatkui kohti Orimattilaa, Maria Drockilan kynttiläpajalle. Paja oli hyvin kaunis ja me saatiin nähdä kuinka kynttilöitä koristeltiin. Siellä oli myös näyttely jossa paloi erilaisia kynttilöitä. "Kynttilänäyttely oli suloinen, tuli ihan joulufiilis ja muutenki paja oli kotoinen", kommentoi Räty. Kynttiläpajalla kynttilät valmistetaan alusta asti itse.

Maria Drockilan kynttiläpajalta lähtiessämme retkemme oli lopussa. Tulimme bussilla koululle ja sieltä jokainen meni omilla kyydeillä koteihinsa. "Retki oli mukava ja tuli vaihtelua normaaliin koulupäivään", tuumasi Ida Vähäkangas retkemme lopussa.

Teksti: Pauliina Airas 9A