On
keskiviikkoaamu klo 8.30 Ehnroosin koulun pihalla. 7C- ja 8C-luokkien oppilaita
ilmestyy vähitellen paikalle. Eväät haetaan keittiöltä ja bussikin tulee
sovittuna aikana paikalle. Matka kohti Heinolaa alkaa.
Laviassuon
turvesuoalueen suuruus hämmästyttää ja laajan, mustan pellon toisella puolella
näkyvät suuret turveaumat hämmästyttävät oppilaita. Varastolla meidät
vastaanottaa Vapon ympäristöasiantuntija Leena Siltaloppi. Hän ohjeistaa
kaikille heijastinliivit päälle, koska työmaalla ollaan. Siltaloppi ja kolme
muuta Vaoin työntekijää esittelee meille Suomen soiden määrää, käyttöä ja
suojelua. Oppilaat kuuntelevat tarkkaavaisesti kirpeänä syysaamuna.
Meille
kerrotaan, että turvetta muodostuu noin yksi millimetri vuodessa, joten
nopealla laskutoimituksella suon palautuminen bioenergiantuotantoa edeltävään
tilaansa kestää jopa parituhatta vuotta. Turvetta onkin hankala jaotella
uusiutuviin tai uusiutumattomiin energiavaroihin.
Kierrämme
oppilaiden kanssa katsomassa erilaisia työkoneita, joilla turvetta kerätään
suolta. Terävät osat on valmistettu muovista, koska metalliosat saattaisivat
lyödä kivikkoisessa maassa kipinän, joka sytyttäisi kuivahkossa turvemaastossa
maastopalon. Käymme tutustumassa suon lähemmällä reunalla sijaitsevaan
patojärjestelmään, jolla erotetaan suon vedet ympäröivästä vesistöstä. Suolta
ympäristöön pääsevän veden laatua tarkkaillaan ja vesi lasketaan
kosteikkoalueen kautta ympäristöön. Joillain turvesoilla vettä joudutaan
käsittelemään jopa kemiallisesti, jotta ympäristöhaitat minimoitaisiin.
Käymme
vielä katsomassa kosteikkoaluetta, jonka läpi Laviassuon vedet virtaavat ajan
myötä ympäröivään vesistöön. Aamulla vielä hieman jäässä ollut suomaa alkaa
Auringon lämmön vaikutuksesta jo sulaa ja oppilaiden kengät näyttävät
eränkävijän varusteilta. Osa oppilaista haluaa kuluttaa ylimääräistä energiaa
juoksemalla kosteikon toisella reunalla olevalle hirvitornille. He heiluttavat
tornista kosteikon etureunalle jääneille voitonriemuisesti.
Kosteikko-osuuden
jälkeen Siltaloppi vielä pitää tietokilpailun ja palkitsee parhaiten tienneen
oppilaan turvesaippuapullolla ja -palalla. Kaikki haluavat haistaa näitä.
Oppilailla on tuoksusta on mielipiteitä laidasta laitaan.
Laviassuolta
kuljemme bussikuljetuksella ruokapysähdyksen kanssa Tiirismaalle aivan maston
juurelle, ja etsimme polun, josta kuljetaan pirunpesälle. Opettajien onkohan se
tää polku -pohtiminen ei vakuuta oppilaita, mutta parempien vaihtoehtojen
puuttuessa kuljemme ensimmäisellä yrittämisellä oikeaan paikkaan. Biologian ja
maantiedon opettaja Tarja Koivunen kertoo oppilaille reunamuodostumien
syntymisestä ja jäännösvuorista. Kiipeämme pirunpesän reunoja pitkin ja
kierrämme jäännösvuoren huipun. Reunat ovat pelottavan jyrkät, kaiteita ei ole
ja välillä oppilaita pitää huutaa vähän kauemmas reunasta.
Bussille
käveltäessä pojat keksivät vanhanaikaisen käpysodan uudelleen ja opettajakin
saa harhaosuman, minkä jälkeen leikki loppuu lyhyeen mutta sitäkin
merkityksellisempään katseeseen. Matkustamme takaisin Ehnroosin koululle täyden
päivän jälkeen. Bussissa osa oppilaista on aivan hiljaa ja osa nauraa väsynyttä
naurua väsyneille jutuille. Päivä oli menestys. Kiitos kaikille osanottajille.
Antti
Korkeila
