Ensimmäisenä päivänä hyisevän syysviiman saattelemana odotin
yhteyslauttaa Harakansaareen. Päivän
aiheena oli seurata luontokoulun toimintaa.
Luontokoululla oli luokka vierailemassa, jonka kanssa päivä vietettiin.
Luvassa oli haavintaa ja plankton näytteitä. Kaikkea mielenkiintoista tarttui
haaviin ja näytteitä tutkittiin mikroskoopeilla. Katiskasta löytyi ahven, jonka
laitoimme akvaarioon. Meren rannalla haavittiin lätäköitä ja varovasti myös merta,
josta lähinnä etsimme leviä. Haavinnan jälkeen asteltiin luontotaloa kohtia,
jossa vietimme loppu iltapäivän tutkimalla haavintanäytteitä. Itse vedin toiselle puolikkaalle Suomi
palapeliä ja kalaongintaa sekä ulkona ”Kuka pelkää haukea?”. Sitten osia vaihdettiin
ja leikimme uudestaan. Tämän jälkeen saattelimme luokan lautalle ja siitä se
hupi vasta alkoikin! Oli aika siivota näytteet ja tiskata astiat. Siivouksen
aikana käväisin viemässä näytteitä takaisin mereen. Silloin näin joutsen
perheen, jonka poikaset olivat vielä rusehtavan värisiä.
 |
Joutsenet jo isojen poikasten
kanssa.
|
Toisena päivänä oli pientä myräkän poikasta merellä.
Ohjaajani Erkki tuli hakemaan minut soutuveneellä Harakkaan. Lähdimme yhdentoista
lautalla mantereelle, josta kävelimme taksiasemalle ja lähdimme Maunulan ulkoilumajalle
pitämään koulutusta peruskoulun ja päiväkodin opettajille siitä miten koulun ja
päiväkotien läheistä metsää voi hyödyntää opetuksessa ja ottaa vastuuta siitä. Alussa
pohdiskelimme sisällä erilaisia asioita, jonka jälkeen siirryimme ulos
leikkimään ja tutkimaan läheistä metsää.
Metsää tutkiessa ilmeni paljon uusia juttuja. Pieneltä maa-alueelta
löytyi useita eri sammallajeja. Kun
orava syö kävyn, siitä jää paksu raato, jonka jälkeen se tippuu maahan ja
hiiret syövät sen aivan ohueksi ja puhtaaksi.
Kolmantena tet-päivänä oli merellä kunnon myräkkää. Onneksi
ei satanut, kun saavuin laiturille. Päivän aiheena oli saada kaikki valmiiksi
seuraavan päivän luontokouluryhmää varten. Tähän kuului astioiden metsästystä,
pesua ja huoltoa. Ihmeellisesti kaikki
purkkien kannet katoavat johonkin! Testasimme Erkin kanssa öljyturmatehtävää.
Ensin murskataan lääkehiiltä astian pohjaan, jonka jälkeen lisätään ruokaöljyä
ja sekoitetaan ne hyvin yhteen. Tämän jälkeen otetaan iso vesiastia puolilleen
vettä, haetaan iso kivi joka asetetaan veteen. Kivestä tulee tapaturmapaikka. Foliosta
muotoillaan laiva, joka lastataan täyteen ”maaöljyä”. Laiva lasketaan veteen
varovasti. Ripotellaan pari höyhentä kuvamaan lintuja. Tämän jälkeen
puhalletaan ja sekoitetaan vettä niin, että laiva ajautuu karille ja kaikki
öljy valuu veteen. Tehtävänä on saada kerättyä öljy pois haittaamasta
vesieliöitä. Erilaisia työvälineitä ovat muun muassa öljynkeräyslautta, turve
tai poltettu kalkki. Tehtävässä kaikki välineet ovat pienemmässä koossa ja
sovellettuja kuin todellisuudessa. Öljyturmatehtävän ideana on saada lapset
ajattelemaan miten öljyä voidaan saada pois uhkaamasta vedessä eläviä eläimiä
ja eliöitä. Päivän viimeisenä tehtävänä oli vielä purkittaa Harakansaaren
hunajaa, mutta mihin purkkeihin? Seurasi purkkien metsästystä ja pesua. Hunaja
tuoksui maukkaalle ja sokeriselle. Töistä lähtiessä oli hiukan sokerihuurteinen
olo.
 |
Siloneula on Itämeren
merihevonen.
|
Neljännen päivän aamuna oli tyyntä ja hiljaista. Istuin
laiturin penkillä ja vain kuuntelin hiljaisuutta. Hiljaisuuden rikkoi lopulta
luontokouluryhmä. Ryhmä otettiin vastaan saaren kartan luona. Ryhmä oli täynnä
innokkaita neljäsluokkalaisia oppilaita. Seurasi ryhmiin jako ja hommien
aloitus. Lähdin toisen ryhmän kanssa haavimaan planktonnäytteitä laiturille,
jonka jälkeen suuntasimme akvaarioille katselemaan kaloja. Tämän jälkeen vaihdoimme ryhmiä ja teimme
saman jutun uudestaan. Kello yhdentoista aikaan oli käsienpesujonottaminen ja
evästely raittiissa ulkoilmassa. Sillä välin laitoimme kaikki näytteet valmiiksi
mikroskooppeihin. Eväiden syönnin
jälkeen osa mikroskopoi ja osa leikki. Hyvästelimme ryhmän yhden aikoihin ja
painelimme siivoamaan ryhmän jälkiä. Siivouksen jälkeen menimme ulos nostamaan
verkkoa, josta löytyi siloneuloja. Siloneula on toiselta nimeltään Itämeren
merihevonen. Pesimme verkon ja laskimme takaisin mereen.
 |
Kolmipiikillä on selässään
kolme piikkiä.
|
Viidentenä päivänä heti ensimmäiseksi nostimme verkon ja
sieltä löytyi siloneuloja, kolmipiikkejä ja yksi kala jota emme tunnistaneet.
Tuntematon kala pääsi haukien ruuaksi ja kolmipiikit akvaarion. Viimeinen päivä
oli todella lyhyt joten jätin hyvästit ja suuntasin lautalle ja siitä juna
asemalle kohti kotia. Tet-viikko oli onnistunut ja olin todella tyytyväinen
tet-paikkaan. Suosittelen paikkaa muillekin tettiläisille!
Kirjoittanut Laura Uusi-Simola
