Ranskalaista ruokakulttuuria

Hirvihaaran Kartanon keittiömestari Mikko Liikaluoma vieraili 9C:n kotitaloustunnilla kertomassa ranskalaisesta ruokakulttuurista. Mikko on omien sanojensa mukaan ”frankomaani” ja on käynyt eri puolilla Ranskaa lähes 20 kertaa. Valmistimme gratinoitua sipulikeittoa ja keittojen muhiessa kattiloissa hän kertoi kokemuksistaan ranskalaisesta keittiöstä.

Ranskalaisten aamupala on varsin kevyt, kuppi kahvia ja croisantti ja pala patonkia marmeladin kera riittää. Lounas on jo isompi ja se nautitaan rauhassa työtovereiden kanssa. Illalla vielä koko perhe kokoontuu yhteisen monen ruokalajin illallisen ääreen.

Ranskalainen ruokakulttuuri eroaa suomalaisesta siten, että me syömme useammin päivässä. Ranskalaiset eivät harrasta välipaloja juuri ollenkaan. Meillä syödään useammin ja nopeammin, ranskalaiset panostavat aterioihinsa täysillä ja nauttivat ne rauhassa hyvässä seurassa. Panostus näkyy esim. siinä, että eineksiä ei Suomeen verrattuna käytetä juuri ollenkaan.

Sipulikeitto oli yllättävän hyvää ja Mikko kertoi monia asioista, joista emme ennestään tienneet. Tieto on varmasti hyödyksi lähtiessämme ensi keväänä luokkaretkelle Ranskaan.

 

Retki Olkiluotoon

On hämyinen aamu ja koittaa jännittävä reissu Eurajoelle. Kaikkien 9C- ja 8C-luokkalaisten mielessä on Olkiluodon ydinvoimala, sen riskit ja hyödyt energian tuoton kannalta. Lähdemme koulun yläpihalta kello 7.00 yhdessä muutaman opettajan ja Mäntsälän Sähkön töyntekijän kanssa. Kaikki ovat väsyneitä ja yrittävät pysyä hereillä. Pysähdymme pikaisesti Forssassa ja jatkamme matkaa. Seuraava etappimme on Vuojoen kartanossa, jossa nautimme Mäntsälän Sähkön tarjoaman herkullisen, monen ruokalajin lounaan.

9C-luokan poikia lounaalla Vuojoen kartanossa

Saavuimme Olkiluodon ydinvoimalaan puolilta päivin. Olkiluodossa meille näytetään esittelyvideoita Olkiluodon toiminnasta, jonka jälkeen pääsemme kiertoajelun kautta ydinjätteen loppusijoitusluolaan. 





















Tultuamme luolasta jouduimme säteilymittaukseen ja sen jälkeen Olkiluodon omaan näyttelyyn, jossa sai itse mm. polkea polkupyörällä sähköä tai kokeilla, miltä tuntuu mennä 400 metrin syvyyteen hissillä.  

Näyttelyssä pääsi itse kokeilemaan ja testaamaan ydinvoimalaan liittyviä ilmiöitä

Tämän kaiken jälkeen meille vielä tarjotaan muffinsseja ja limpparia. Klo 15.00 lähdemme kotia kohti. Matka tuntuu pitkältä, onneksi pidämme hengähdystauon puolessa välissä matkaa. Olemme perillä Mäntsälässä klo 19.00. Kaikki ovat reissun jälkeen aivan väsyneitä mutta kovin tyytyväisiä onnistuneeseen retkeen.

Kiitos Mäntsälän Sähkölle opettavaisesta reissusta!





Teksti: Miika Aukio & Jesse Paananen 9C

Jatko-opintoilta valotti toiseen asteen koulutusvaihtoehtoja

Mäntsälän yläkoulujen yhteinen jatko-opintoilta keräsi keskiviikkona 13.11.2013 Myllymäen koululle runsaasti kiinnostuneita kävijöitä. Paikalla oli lähialueiden toisen asteen koulutusmahdollisuuksia esittelemässä toistakymmentä esittelijää ja heidän lisäksi usealta koululta oli esittelijöiden mukaan lähtenyt opiskelijatutoreita.


Porvoon Amistoa oli esittelemässä opinto-ohjaaja Sirpa Harju

ja entinen ehnroosilainen Jesse Vuori

Jatko-opintoillan ajatuksena on, että ysiluokkalaiset voivat tulla paikalle saamaan lisätietoja lähialueen koulutustarjonnasta. Tervetulleita olivat myös huoltajat.

Toisen asteen esittelijöiden lisäksi paikalla olivat molempien yläkoulujen opot antamassa lisätietoja yhteishausta.

Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin messutyyppisesti ja paikalla oli runsaasti väkeä koko puolitoista tuntia.

8C-luokkalaiset Itämeri-tutkijoina

Päiväni Itämeri-tutkijana

Tiistaina 24. syyskuuta 8c starttasi bussilla kohti Helsingin Kaivopuistoa. Matkalla Tarja-ope kertoi faktoja saaresta. Saavuimme satamaan ja ensimmäisenä bongasimme tulokaslajin merimetson lentämässä.

Saarelle oli lyhyt laivamatka. Paatti näytti huteralta ja keinuvalta lähestyessään satamaa. Saarella menimme ensimmäisenä katsomaan mielenkiintoisia akvaarioita, joissa oli Itämerestä otettuja lajeja, kuten haukia, kampeloita ja leväkatkoja. Söimme eväitä vedeneukon kodissa Vellamossa, jossa sai pukeutua Itämeren asukkeihin. Luokkakaverini Tia pukeutui vesiskorpioniksi, Tarja-ope pukeutui kilkiksi ja Reeta-ope merirokoksi.

Tarja, Reeta ja Tia-Maria Itämeren asukkeina.

Eväshetken jälkeen jakauduimme kahteen ryhmään, toinen ryhmä lähti kiertämään saarta, toinen haavimaan planktonnäytteitä ja veden selkärangattomia. Saarta kiertäessä kävelimme upeilla kallioilla ja löysimme merkin venäläisistä sotilaista 1900-luvulta. Näimme myös kyhmyjoutsenperheen, joiden poikasilla oli vielä harmaanrusehtava höyhenpeite. Katselimme kiikareilla lintuja (kuva alla), jotka liitelivät yläpuolellamme, kuten harmaalokkeja. Hieman myöhemmin ryhmät vaihtoivat osia, jolloin pääsin haavimaan meren selkärangattomia ja planktoneita. Haaviini tarttui pikkumalluainen, katkoja, surviaissääskentoukkia, leväsiiroja ja vesikirppuja.

Eläinplanktonnäytteistä löytyi petovesikirppu ja hankajalkaisia. Petovesikirppu on tulokaslaji Mustanmeren ja Kaspianmeren alueelta, joka on levinnyt todennäköisesti Itämereen laivojen painolastivesien mukana. Se tarttuu pitkällä ”hännällään” verkkoihin ja limoittaa verkkoja. Ensimmäiset petovesikirppuhavainnot tekivät kalastajat, jotka ihmettelivät verkojen limaisuutta. Hankajalkaiset ovat vikkeliä pieniä planktoneita. Vesinäytteestä isoimmat voidaan nähdä jopa paljain silmin. Hankajalkaisryhmä on tärkeä ryhmä Itämeren jännittävässä eläinplanktonissa.

Saimme haaviimme myös kasviplanktonia. Sinilevät ovat yhdestä solusta koostuvia eliöitä. Sinilevä ilmaantuu usein vesistöömme heinäkuussa, kun on lämmintä. Mitä enemmän on ravinteita ja lämpöä, sen paremmin sinilevä kukkii. Sinilevävedessä uimista kannattaa välttää. Vettä ei myöskään saa käyttää ruokakasvien kasteluun. Rannalta löytyi myös rakkolevää ja suolilevää. Rakkolevä on sekovartinen levä. Levässä on pareittain ilmarakkoja, jotka kannattelevat rakkolevää lähemmäksi valoa. Suolilevä on vihreä, suolimainen ja haaraton levä. Varressa on epäsäännöllisesti ilmarakkuloita. Ne kasvavat kovassa maapohjassa ja matalassa merivedessä.

Oppaamme Asta on tutkinut monta vuotta hylkeitä ja on löytänyt hylkeiden rasvakudoksesta PCB yhdistettä, joka on haitallista. Sitä on hylkeissä 10ml yhdessä kilossa. Sopiva määrä on 1ml kilossa, joten tuo on kymmenkertainen määrä ja siten haitallinen. PCB ei lähde rasvakudoksesta, vaikka eläin ei söisi mitään. PCB yhdistettä käytettiin itsekopioivissa papereissa, liimoissa ja maaleissa, kun paperit joutuivat veteen, yhdiste liukeni veteen ja aiheutti ongelmia.

Lähdimme Harakasta 15.30. Olin itse todella positiivisesti yllättynyt, kuinka mielenkiintoista siellä oli. Bussissa oli aika rauhallinen tunnelma, viisi tuntia ulkona on kyllä aika väsyttävää puuhaa…

Laura Uusi-Simola 8c

Tia-Maria ja Laura bongaamassa lintuja.

Nukketeatteria päiväkodille

8. luokan ilmaisutaidon ryhmä kävi esiintymässä Ehnroosin päiväkodin lapsille  30.10. ja 6.11. Ryhmä oli itse dramatisoinut sadut ja tehnyt keppinuket, lavasteet ja rekvisiitat satuihin Kirjava kana, Kaupunginsoittajat sekä Saapasjalkakissa. Kussakin näytelmässä yksi henkilöistä esiintyi "oikeana" henkilönä, muut olivat keppinukkehahmoja.

 

Päiväkotilapset ovat kiitollista yleisöä ja hyvä harjoittelukohde ilmaisutaidon ryhmille.

 

Eeva Karhi



 

 

Aasi, kissa, koira ja kukko lähtevät kaupunkiin perustamaan soittokuntaa, koska heillä kaikilla menee huonosti. Matkalla he näkevät talon, jossa on rosvoja ja paljon ruokaa. Eläimet ajavat rosvot talosta pois ja jäävät sinne asumaan.

Näytelmä meni meidän mielestä hyvin, mutta joissain kohdissa olisi voinut puhua vähän kovempaa.




Keskiviikkona 30. lokakuuta Ehnroosin koulun ilmaisutaidon ryhmä, joka oli jaettu useampaan pienempään ryhmään, esitti tuttuja lastensatuja Ehnroosin päiväkodille. Meidän ryhmämme esitti tarinan Kirjava kana. Näyttelijöinä ja esityksen suunnittelijoina olivat Tiltu, Iida, Matias, Aino ja Iiris.

Projektimme valmistui melko nopeasti, sillä melkein jokaisella oli paljon ideoita kohtauksien toteuttamiseen. Esityksemme sisälsi paljon ääniä, jotka elävöittivät tarinaa. Yleisö näytti pitävän myös oikeasta leivästä ja taikinasta, jotka sisältyivät esitykseen.



Saapasjalkakissa-ryhmä

Tarina kertoo pojasta, joka sai perinnöksi kissan, joka auttaa häntä pääsemään kuninkaan suosioon. Lopuksi poika, josta on tullut Carabasin markiisi kissan ansioista, saa puolisokseen prinsessan.

Sara, Saana, Janette ja Wilma