Olin kahden päivän ajan tutustumassa eläintenhoitajien arkeen Korkeasaaren eläintarhassa Helsingissä. Joulukuinen Korkeasaari oli satumaisen kauniisti lumen verhoama ja hiljainen. Eläintarha on avoinna yleisölle läpi vuoden, mutta kävijämäärä tähän aikaan vuodesta jää muutamaan satunnaisvierailijaan päivässä. Myös monet tarhan eläimistä viettävät talvea hiljakseen sisätiloissa tai talvipesissään. Saaren työntekijöillä riittää kuitenkin tehtävää. Vierailuaikanani lumentulo sekoitti myös Korkeasaaren arjen. Lumen luonti vei suuren osan monen työajasta.
Korkeasaaressa työskentelee ihmisiä hallinnon ja asiakaspalvelun tehtävissä, mutta itse tutustuin eläintenhoitajien työnkuvaan. Tarhaeläin- tai eläintenhoitajan tutkinnon omaavia hoitajia työskentelee sisätiloissa Africasiassa ja ulkosalla tarhattavien eläinten parissa. Halukkaita Korkeasaaren palkkalistoille on enemmän kuin voidaan ottaa. Moni työntekijöistä tekee määräaikaisuuksia tai sijaisuuksia pienehköllä palkalla. Kuukausiansiot vaihtelevat 1700-1800 euron tienoilla riippuen erilaisista lisistä. Haastattelemani ihmiset myönsivät, että palkan pienuus johtunee siitä, että usein ajatellaan ihmisten tekevän tällaista työtä hyvää hyvyyttään, ”vapaaehtoismielessä”, vaikka työ vuorotyöluonteisuutensa ja ruumiillisuutensa vuoksi on raskasta. Kukaan ei kuitenkaan sanonut katuvansa ammatinvalintaansa, päinvastoin.
Ensimmäisen työpäiväni vietin sisätiloissa Africasiassa afrikkalais-aasialaisten lajien hoitoon tutustuen. Pääsin heti oikeisiin töihin: pesin apinatalon ikkunat, ruokin apinat ja valmistin välipalaa flamingoille, papukaijoille ja vanhalle laiskiaisrouvalle. Jauhottujen banaanikärpästen gourmet-herkku leviteltiin myrkkynuolisammakoiden ja sirkkojen terraarioihin. Puolilta päivin sain esittelykierroksen matelijatalossa. Matelijoiden hoitaja Alina käsitteli tottunein ottein käärmeitä ja kaiken karvattomia muita aavikon eläimiä. Mangustit saivat välipalansa ja lopettelimme kierroksen takahuoneen hyönteiskasvattamoon.
Toisena päivänä puin päälleni toppahaalarin ja lähdin tarhakierrokselle ulkoilmaan. Siivosin mongolianhevosten tallin ja ruokin wallabit, riikinkukot, kanat sekä emut, jotka viettävät talvea sisätarhoissa. Veimme sian sorkkia ja muuta makoisaa korppikotkille ja ulkohäkkien kotkille ja pöllöille. Kissalaakson lumikinoksissa ei näkynyt liikettä lukuun ottamatta amurintiikeriä. Siirryimme iltapäiväksi sisätiloihin auditorioon, johon koko Korkeasaaren väki kokoontuu pari kertaa kuussa kuulemaan vaihtuvaa esitystä. Tällä kertaa esittelyssä oli saaren asiakaspalvelun kehittämiseen liittyvä hanke.
Korkeasaari työpaikkana on varmasti antoisa, jos pitää työskentelystä eläinten parissa, ei kaihda asiakaspalvelua ja ruumiillista työtä. Työ ei suinkaan ole eläinten paijaamista vaan paljolti siivoamista, lapioimista, nikkarointia ja ruoka-annosten valmistelua. Iän myötä saattaa tulla monenlaista kremppaa. Fyysinen työ rasittaa selkää ja muuta tukirankaa, mutta siitä huolimatta tapaamilleni ihmisille työ tuntui olevan unelmien täyttymys. Itselleni TET-jakso oli tervetullutta vaihtelua parakkielämään!
Teksti: Rita Laakkonen
