Kahdeksas Cern-luokka lähti syyskuisena perjantaina kello
8.30 Ehnroosin koulun pihasta Mäntsälän sähkön sponsoroimalla bussilla kohti
Helsinkiä. Seurasi noin tunnin bussimatka, joka meni aika sujuvasti
retkitunnelmissa. Saavuimme noin kello 9:30 Kaivopuistoon, jonka jälkeen
odotimme laiturilla tovin yhdyslauttaa, joka veisi meidät Harakan saarelle.
Laiturilla ollessamme näimme laiturin vieressä uivan silkkiuikun. Silkkiuikku
on sukeltamalla kaloja ja selkärangattomia syövä kaunis vesilintu.
Vene vei meidät nopeasti Harakan saareen, jossa oppaamme jo
tervehti meitä ja piti lyhyen selostuksen saaresta ja sen mielenkiintoisesta
historiasta. Saarella on ollut tieteellisen ja virkistystoiminnan lisäksi myös
sotilaallisempia vaiheita. Tämän jälkeen oppaamme vei porukan luontokoulun
edustalle, jonne saimme jättää reppumme. Ensimmäiseksi lähdimme ottamaan
näytteitä laiturirannasta. Mittasimme veden syvyyden sekä lämpötilan ja
keräsimme planktonnäytteitä haaveilla myöhemmin tutkittavaksi.
 |
|
Haavimisnäytteiden
purkkittaminen laiturilla.
|
Seuraavaksi luvassa oli näytteiden haavimista saaren ranta
kivikoilla, jonne menimme lyhyttä reittiä seuraten opastamme. Haavimme makean
veden eliöitä pienistä kallion lätäköistä sekä suolaisen veden eliöitä
merenrannasta levien lomasta. Eniten saimme katkoja. Katkat ovat 1-2 cm
pituisia äyriäisiä, jotka elävät meressä. Ne ovat muuten melkein läpinäkyviä,
mutta kun ne kuolevat ne muuttuvat vaaleanpunaisiksi. Haaviminen kesti vain
noin 15-20 minuuttia ja silti saimme paljon erilaisia otuksia! Näytteet
laitettiin ämpäreihin, joita oppaamme kantoi mukanaan. Tämän jälkeen oppaamme
ohjasi meitä reppujemme luo, mutta toki tässä välissä pesimme vielä haavit.
Evästauolla asetuimme ulkona olevaan pitkään puupöytään, jossa söimme noin 15
minuuttia.
Evästauon jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään. Toinen
ryhmä aloitti kuuntelemalla lyhyen esityksen vesistöjen rehevöitymisestä, jonka
jälkeen kiersimme ympäri saarta mennen saaren paikkoihin. Aluksi menimme pitkin
lyhyttä tunnelia joka oli maan alla. Siellä ei ollut mitään ja tunneli oli
hyvin pimeä. Nousimme tunnelista pois ja jatkoimme matkaa seuraavaa
tunnelistoon. Siellä oli kuvia itämeren kasvustosta ja sen eliölajeista.
Kuvissa oli esimerkiksi meduusoja. Meduusat ovat kupolimaisia polttiaiseläimiä.
Nousimme siitäkin tunnelista lopulta ja menimme taidenäyttelyyn, jossa oli
eriskummallisia taideteoksia. Hienoin oli varjokuva, joka näkyi kankaassa sen takana
olevista esineistä. Tällä välin toinen ryhmä oli tutkimassa löytämiämme
planktoneita ja pieneliöitä mikroskoopeilla. Pääsimme tutkimaan muun muassa
pieniä kaloja, katkoja ja kilkkejä. Kiinnostavampaa meistä oli kumminkin
planktonin mikroskopoiminen. Yksi meistä löysi petovesikirpun, jolla oli kuusi
jalkaa ja todella pitkä häntä. Petovesikirppu on Mustanmeren ja Kaspianmeren
alueelta kotoisin oleva tulokaslaji. Se on vain kaksi millimetriä pitkä, mutta
sillä voi olla yhden senttimetrin pituinen häntä. Petovesikirpulla on hännässä
piikki, jossa on ässän muotoinen koukku, jolla se metsästää. Sitten oppaamme piti
selostuksen planktonlajeista sekä myös pieneliöistä ja kaloista.
 |
|
Mikroskopointia
|
Lyhyen esitelmän jälkeen menimme akvaarioon, jossa uiskenteli
tyypillisiä suomalaisia kalalajeja esimerkiksi haukia, ahvenia, kampeloita ja
kolmipiikkejä. Kolmipiikki tai rapatuiki tai rautakala on pitkä kala jolla on
nimestä päätellenkin kolme piikkiä selässään. Kolmipiikin väritys on aika
tumma. Akvaarion ihmettelyn jälkeen haimme reppumme ja olimme valmiina
kotimatkalle. Porukka alkoikin jo käyttäytyä aika levottomasti! Oppaamme piti meille
loppupuheen ja kiitimme saarella viettämästämme päivästä. Melkein heti veneemme
saapui ja lähdimme bussille. Saimme maistiaisia pääkaupungin ruuhkista, kun
kotimatka kesti puolisentoista tuntia. Saavuimme lopulta koululle. Päivä oli
todella mukava lopuksi vielä kiitos Tarjalle ja Reetalle jotka vievät meidät
tälle retkelle!
 |
|
Hauen
poikasia luontokoulun akvaariossa.
|
Kirjoittajat: Sami Niemi, Niklas Kumpumäki ja Niko Vaenerberg
