Hyvä renki huono isäntä!

Muun muassa tällä vanhalla sanonnalla voi kuvata koulutussarjan Rehtorit digiajassa antia, joka järjestettiin kuumakuntien rehtoreille syksyn 2012 aikana.

Koulutussarjan kolmas ja viimeinen koulutus järjestettiin Ehnroosin koululla 20.11.2012. Kouluttajana toimi Minna Lakkala Helsingin yliopistolta. Koulumme 8c-luokka oli opastamassa koululle saapuvia rehtoreita ja piti myös taukokahvilaa koulutuspäivän aikana. Rehtorit kehuivat oppilaiden fiksua ja ystävällistä käytöstä ja palvelualttiutta. Syksyn aikana puhututtanut kouluruoka sai rehtoreilta ja kouluttajalta positiivista palautetta.

Opetussuunnitelman uudistus on jo osittain käynnistynyt ja pääsee myös sisältöjen osalta vauhtiin lähitulevaisuudessa. Uudessa opetussuunnitelmassa tieto- ja viestintätekniikan (tvt) rooli tulee olemaan aiempaa näkyvämpi ja merkityksellisempi. Teemmehän nyt opetussuunnitelmaa, jonka täytyy olla toimiva 2020-luvun nuorille 2020-luvun olosuhteissa. Uudessa opetussuunnitelmassakaan tvt ei ole pääosassa; se on opetuksen käyttöön valjastettu renki ei isäntä. Tvt:n on siis tarkoitus tukea ja helpottaa oppimista, ei muodostaa koko opiskelun sisältöä.

Rehtoreiden koulutussarjan tavoitteena oli herättää ajatuksia, valmistaa opetussuunnitelmatyöhön, selvittää kunkin rehtorin oman koulun haasteita ja positiivisia seikkoja tvt:n hyödyntämisessä ja tarjota käytännön lähestymistapoja tvt:n hyödyntämiseen.

Viimeisessä Ehnroosilla pidetyssä koulutuksessa keskustelimme paljon resursseista ja niiden merkityksestä. Ihanneluokassa luokan seinät voisivat olla nykyisellään isoja kosketusnäyttöjä, ja koko opetus tapahtuisi verkossa ja sosiaalisten medioiden avulla. Tällaista ihannetilannetta ei kuitenkaan koskaan todennäköisesti ole (eikä tällainen myöskään palvelisi nuoren kokonaisvaltaista kehitystä), joten lähtökohtana on se, että opitaan hyödyntämään olemassa olevia resursseja mahdollisimman hyvin. Parilla tietokoneella ja nettiyhteydellä pystyy mielikuvitusta käyttämällä saamaan ihmeitä aikaan.

Koulutuspäivän toisella puolikkaalla perehdyimmekin netissä vapaasti jaettuihin ideoihin, opetusmalleihin ja toimintatapoihin. Kaikkia ideoitakaan ei nykyisin tarvitse keksiä itse vaan voi hyödyntää muiden ideoita ja vastapalveluksena jakaa omia uusia ideoitaan kollegoille.

Marko Lipponen, rehtori

Taitaja9 -paikalliskarsinta

Kädentaidot olivat valttia keskiviikkona 21.11. 2012, kun kymmenen Mäntsälän yläkoulujen joukkuetta kisasi voitosta Taitaja9 -paikalliskarsinnassa Keudan ammattiopistolla Lukkarinpolulla. Tällä kertaa voitto meni Riihenmäkeen, mutta 9C:n Mira Hannila, Veera Heinonen ja Juho Heinänen taistelivat hienosti vastaan ja toivat joukkueellaan Ehnroosille hopeaa. Kaksi parasta joukkuetta pääsee myöhemmin aluekilpailuun, joten Miralla, Veeralla ja Juholla on näissä merkeissä vielä edessä ainakin Helsingin-reissu. Taitaja9 -finaali järjestetään ensi keväänä Joensuussa.

Marianne, Veera ja Jaakko lajittelemassa jätteitä.

Taitaja9 -kilpailussa ei tarvita erikoistaitoja. Ripaus leikkimieltä ja aimo annos mielenkiintoa eri ammatteihin riittää.

Kisassa tarvitaan kädentaitoja ja joukkueen jäsenten hyvää yhteistyötä.



Jonne, Mamiko ja Annu raksapuolen rastilla.



 Teksti ja kuvat: Anne Heikkinen

Jatko-opintoilta

Mäntsälän yläkoulujen yhteinen jatko-opintoilta pidettiin tänä vuonna vuorotteluperiaatteen mukaisesti Riihenmäen koululla. Lähialueen lukiot ja ammatilliset oppilaitokset olivat 15.11. esittelemässä koulutuksiaan ja vastaamassa ysiluokkalaisten ja heidän huoltajiensa kysymyksiin.

Koulutusoppaita ja esitteitä jatkosuunnitelmien tueksi

Lukioon...

...vai amikseen?
Siinäpä pohdittavaa.



Esittelypisteistä löytyi vanhoja tuttuja!

Kiitos mukana olleille oppilaitoksille: Mäntsälän lukio, Järvenpään lukio, Lahden lukiot, Askolan lukio, Porvoon lukio, Keuda, Salpaus, Seurakuntaopisto, Porvoon ammattiopisto Amisto sekä Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus. Ensi vuonna Ehnroosilla!


Teksti: Anne Heikkinen
Kuvat: Anne Heikkinen ja Maiju Levänen

Mäntsäläjoen mahdollisuudet ja uhkat Cern-luokkalaisten fiktioissa

Ehnroosin koulun kahdeksasluokkalaiset perehtyivät syksyllä järjestetyllä Cern-vesikurssilla Mäntsäläjoen tilanteeseen sekä tulevaisuuden mahdollisuuksiin ja uhkiin maantiedon- ja biologianopettajan Tarja Koivusen ja äidinkielenopettaja Leena Rättyän johdolla. Näin Cern-luokan pyrkimys vahvistaa aineidenvälistä yhteistyötä toteutui. Mäntsäläjoen tilanteeseen oppilaat tutustuivat vesikurssilla, ja fiktiivisiä kuvauksia he kirjoittivat äidinkielen tunneilla. Teksteissä kiinnitettiin huomiota äidinkielessä opittujen tapaluokkien käyttöön. Oppilaat pohtivat, miltä Mäntsälänjoki tulevaisuudessa näyttäisi. Mitä joen liepeillä tapahtunee? Seuraavat tekstit syntyivät vesikurssin ja äidinkielen tuntien aikana:

 

Mikäli Mäntsälänjoki rehevöityisi, vedestä tulisi sameaa ja jopa löyhkäävää. Lisääntyvän ravinnekuormituksen myötä myös rantakasvillisuus lisääntyisi. Pahimmillaan Mäntsälänjoki olisi täynnä kasveja, mikä estäisi joella liikkumisen.  Lisäksi joki olisi täynnä myrkyllistä sinilevää.  Rehevöitymisen seurauksena joen lähellä haisisi imelälle, ja haju tarttuisi vaatteisiin. Rehevöityminen estynee, jos ravinteita ei pääse veteen.  

Mäntsälänjoessa on liian vähän kaloja.  Kalakannat saataisiin elpymään, jos lopetettaisiin joen saastutus ja roskaaminen.  Parasta olisi laittaa kylttejä joen varteen, joissa lukisi ”roskaaminen kielletty”.  Jokeen pitäisi istuttaa monia kalalajeja, koiras- ja naaraspuoleisia, ja jokeen tulisi laittaa kiviä näiden pesimäsuojaksi. 

Istutettaisiin Pohjois-Euroopan harvinaisempia kalalajeja, esimerkiksi punakurkkulohta ja turskaa. Miljoonat ihmiset ympäri Eurooppaa tulisivat katsomaan joen kalalajeja. Rakennettaisiin pato meren suistoon esteeksi, jotta kalat eivät pääsisi karkaamaan merelle. Jos joki saataisiin joskus puhtaaksi ja kalaisaksi, sijoitettaisiin joen varrelle kalastuslaitureita, joista ihmiset pääsisivät harrastamaan heittokalastusta. Rakennettaisiin mökki, josta myytäisiin kalastuslupia.  Laiturille astuttaessa nenään leijuisi viereisen kalapuikkotehtaan tuoksut ja kalojen aromi. Raikkaan tuulen voisi tuntea kasvoilla, kun onkeen kaivettaisiin syötti kalastuslaukusta. Tutkiskeltaisiin laiturin kestävyyttä ja materiaalia, niin kuin aina ennen kalastusta. Laituri olisi kestävä ja tehty mahongista. 

Tunnelmaa lisäisivät korkeat puut, jotka kasvaisivat joen vieressä. Jos kalastuslupa olisi mennyt vanhaksi, asteltaisiin viereiseen hirsimökkiin, josta saisi uusia kalastuslupia. Mökki olisi sisustettu vanhahtavasti, joka sopisi täydellisesti sen tyyliin. Sen seinällä roikkuisi onkia, vieheitä ja kuvia kaloista, joita kalastajat olisivat onnistuneet nostamaan joesta. 

Kun kalaa tulisi, laitettaisiin joka kalalajille pyydystysalamitta, jotta kaikki kalakannat säilyisivät. Tehtäisiin myös joen varteen kalapuikkotehdas, joka saisi energian joesta. Kalapuikkotehdas olisi Suomen suurin. Kalalaiturilla olisi fish and chips-koju, josta saisi ostaa vastapyydetystä kalasta tehtyä ruokaa.  

Mäntsälänjokeen tarvittaisiin vedenpuhdistamo, joka tekisi veden laadusta huomattavasti paremman. Vedenpuhdistamon lisäksi voitaisiin rakentaa myös ekologinen hotelli, jonka hotellihuoneet olisi sisustettu meriteeman mukaisesti. Kun huoneeseen astuttaisiin, tuntuisi kuin olisi astunut merenalaiseen taloon, sillä ensivaikutelma olisi henkeäsalpaava. Meriaiheiset tapetit tuonevat kolmiulotteisen tunnelman ja huonekalut täydentävät sitä taidokkaasti. WC: n huonekalut lienevät koristellut koralliriutan näköisiksi. Jokaista hotellihuonetta koristanee myös oma akvaario, jossa on Mäntsälänjoen kaloja. Tällainen hotelli lisännee Mäntsälän turistimäärää. Ekologisen hotellin vetonauloja olisivat hieno elokuvateatteri alakerrassa, viiden tähden ekokalaravintola naapurissa, josta saanee myös erinomaista kanaa.

Hotelli sijaitsisi luonnonsuojelualueen vieressä, josta olisi miellyttävän helppoa käydä kävelyllä luonnonsuojelualueella. Hotelli käynee Mäntsälänjoen vesivoiman sähköllä. Vesivoimala olisi erittäin järkevä ostos, sillä Mäntsälään saataisiin ensimmäinen ekologinen vesivoimala. 

Mäntsälänjoen varteen tarvittaisiin vuokrattavia rantamökkejä, jotka käyttäisivät vesivoimalan tuottamaa energiaa. Joen varteen pitäisi raivata kohta, johon saataisiin rakennettua uimaranta. Uimarannan hiekka olisi silkinpehmeää ja rannalla olisi design-rantatuolit ja paljon roskiksia. Rannalla päivystänee erikoispoliisi, joka vahtisi, että kukaan ei roskaisi. 

Kuvassa vasemmalta oikealle Patrik Mörsky, Tarja Koivunen, Kauko Mäkelä

50 vuotta sitten ylioppilaaksi kirjoittaneet vierailulla

”Opettajilla pitäisi nykyäänkin olla yhtä paljon valtaa kuin ennen”

Tiistaina 16.10. Ehnroosin koulun käytävillä kulki virkeitä oppilaita. 50 vuotta sitten Mäntsälän lukiosta valmistuneet ylioppilaat halusivat tulla katsomaan uusittua Ehnroosin koulua ja muistelemaan, millaista opiskelu tässä koulussa oli silloin ennen.

Paljon esillä olleeseen ruokakeskusteluun otettiin myös kantaa.’’ Ennen vanhaan ruoat tehtiin koululla eikä tuotu keskuskeittiöstä. Ensimmäisinä vuosina oli vain keittoja ja lusikkaruokia. Myöhemmin vasta tulivat haarukat ja veitset, ja sen myötä oppilaiden suosikkiruoka, makaronilaatikko, ja siitä jouduttiin maksamaan itse ’’ eräs vanhoista oppilaista sanoi. ’’ Alkuun ei ollut ruokaa ollenkaan, vaan oppilaat toivat itse eväänsä ’’, toinen tokaisi.

Entiset oppilaat muistelivat kuria ankaraksi, ja opettajilla oli paljon enemmän valtaa ja auktoriteettia. ’’ Opettajilla pitäisi nykyäänkin olla yhtä paljon valtaa kuin ennen ’’. Rangaistukset olivat aika samoja kuin nykyään, mutta niitä sai paljon helpommin. Rangaistuksia olivat muun muassa eripituiset jälki-istunnot, luokasta poistaminen ja käytösnumeron laskeminen. Kun oli saanut rangaistuksen, opettaja antoi lapun, joka piti palauttaa huoltajan allekirjoittamana. ’’ Muistan, kuinka vanhempien nimen oppi väärentämään melko nopeasti. ’’

 Liisa Simovaara, Hannele Ahlqvist, Pasi Lilja, Markku Simovaara, Jyrki Leppälä, Juhani Aronen, Arja Vuorela, Raile Tevä, Arja Hirvonen, Lea Nikola, Sirkka Vuoristo, Tuula Ilomaa, Maija Sänkiaho, Ilmo Anttila, Esa Latvio ja Toivo Vilppula.

”Ei koululla ollut kiusaamista, tai ei sitä ainakaan huomannut. Eikä kiusaamisesta puhuttu. Myös kunnioitus toista ihmistä kohtaan oli paljon parempaa kuin nykyään. Ei esimerkiksi toisten vaatteista huomauteltu.” Kielenkäyttö on myös muuttunut huomattavasti. Ennen ei tullut kuuloonkaan, että voisi opettajalle sanoa vastaan.

Koulupäivät olivat suunnilleen samanmittaisia kuin nykyäänkin eli 6-7 tuntia, mutta myös lauantaina oli koulua, minkä seurauksen lomat olivat pitkiä, esimerkiksi kesäloma kolme kuukautta. 

Yhteenvedoksi voi mainita, että kurinpito on muuttunut paljon niistä ajoista, jolloin nämä 50 vuotta sitten valmistuneet ylioppilaat kävivät koulua, eikä opettajilla ei ole niin paljon valtaa kuin pitäisi. 

Miia Kuitunen 9B,Suvi Janger 9B  Ehnroosin koulu