Konsertti on alkamassa. Salissa on kamala meteli ja kukaan ei tunnu huomaavan että kuoro nousee seisomaan. Lopulta Karhi nousee lavalle ja toivottaa ihmiset tervetulleiksi juhlaa korvaavaan konserttiin.
Konsertti saa vihdoin alkaa, ja kuoro alkaa laulaa ”Laulu oravasta” nimistä kappaletta. Yleisö kuhisee ja kuoron jäsenistä suurin osa tuijottaa paperiin. Karhi yrittää saada henkilöt nostamaan katseensa paperista, mutta turhaan.
Seuraavana lauluna on Elämältä halua en enempää ”Obladi Oblada”, ja viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä kuoro esittää Eric Claptonin kappaleen Let it grow suomenkielisenä, ”Kasvamaan”.
Kuoro lopettaa esiintymisen ja saa osakseen laimeahkot aplodit.
Seuraavana esiintyy kahdeksannen luokan lyhyen valinnaisen ryhmä, ja sitten kahdeksannen luokan pitkän valinnaisen ryhmä, jonka jälkeen lavalle astuisi yhdeksänsien luokkien lyhyet ja pitkät ryhmät.
Kahdeksannen luokan lyhyt valinnainen ryhmä on hiljainen, vaikka laulajia oli monta. Sanoista ei saanut selvää mutta soitto oli hyvää.
Kahdeksannen luokan pitkän valinnaisen esittämä Guns ’N’ Rosesin kappale ”Don’t cry” oli myös kovin vaisu. Laulu ei kuulunut millään, mutta soitto sitäkin paremmin. Tuntui että laulu jää soiton alle, vaikka laulajia oli monta ja mikit olivat käytössä.
Kahdeksansien musiikin valinnaisten ryhmien lopetettua lavalle astuvat odotetut ysiluokkalaiset. Tai siis itse asiassa vain yksi ysiluokkalainen, Simo. Simo esitti itse säveltämänsä kappaleen pianolla.
Yhdeksännen luokan lyhyen valinnaisen ryhmä esitti ensin tutun kuuloisen kappaleen, mutta nimi jäi silti pimentoon.
Yhdeksännen luokan pitkä valinnainen oli kyllä paras kaikista! Aina kun keikoilla käy, niin jostain yleisön joukosta kuuluu: ”SOITTAKAA PARANOID!” ja tälläkin kertaa niin kävi. Joku oppilaista taisi tietää mikä kappale on tulossa, ja huusi kyseisen tutun lausahduksen yleisön joukosta; ei liene epäselvää kuka se oli, mutta siitä ei sen enempää. Ja niin alkoi Black Sabbathin Paranoid raikua Ehnroosin kunnostetussa liikuntasalissa. Yleisö ei tuntunut pitävät kappalevalinnasta, mutta silti osa katsojista heilutti hiuksiaan innoissaan.
Konsertti päättyy ja oppilaat ryntäävät ovelle. Hyvä jos kukaan kuuli edes lopputervehdyksiä.
Konsertissa oli paljon hyviä ja huonoja puolia. Jotkut eivät ilmeistä päätellen edes halunneet esiintyä, ja jotkut soittivat aivan liian innokkaasti, niin että laulu jäi soiton alle.
Kuitenkin pidin siitä että ihmiset olivat uskaltautuneet lavalle, vaikka kuulin että joku olikin jäänyt loppupeleissä pois esityksestä.
Mutta kiitos Ehnroosin musiikin valinnaiset ryhmät ja kuoro, mukavaa että jotain saatiin aikaiseksi juhlan tilalle!
Teksti: Nita Kirjarinta 9H
Kuvat: Rosa Virtanen 9H
