Joulukirkko 21.12.

Kuvat Juha Vartiainen

Kynttiläkulkue 20.12.

Kuvat Juha Vartiainen

Sokerisateenkaaria ja kerrosjuomaa

Syksyn viimeisillä kemian tunneilla seitsemännen luokan oppilaat tutustuivat tiheyden merkitykseen kirjavia juomia valmistettaessa. Tiheimmät aineet asettuvat luonnollisesti pohjalle. Sokerisateenkaaren ohje kuului alun perin, että lisää punaiseen elintarvikeväriliuokseen 70 ml vettä ja 8 rkl sokeria, keltaiseen pari ruokalusikallista vähemmän, jne. Oppilaat valmistivat liuokset kuitenkin omien mieltymysten mukaisesti, asettaen tiheimmän alimmaiseksi, ja lopputuloksena syntyi kaikenlaisia iloisia värikirjoja! Arveltiin kuitenkin, että sokerisateenkaaret olisivat turhan makeita juotavaksi. Kemistin silmänilo ei ehkä olekaan riittävä saamaan aikaan hyvää makunautintoa aivan näin yksinkertaisesti.

7. CERN-luokka valmisti kerroksiin asettuvan pikkujouluisen puolukka-suklaa juoman. Ohje siihen löytyy Anu Hopian Molekyyligastronomia-blogista. Idea siinä on periaatteessa aivan sama kuin sokerisateenkaaressa. Tosin mitä enemmän erilaisia aineita lasissa löytyy, sitä vaikeampaa on aivan suoralta kädeltä tiheyksien ennustaminen. Tämä ohje kuitenkin toimi luotettavasti. Vaikka juoman laskemisen laseihin suoritti aivan kaatamalla, nousi suklaa kaikesta huolimatta puolukkamehun pinnalle. Sokerisateenkaaressa moinen hätäily olisi pistänyt värit aivan sekaisin. Puolukka-suklaa-kerrosjuoman maku jakoi oppilaiden mielipiteet. Tekeminen oli kaikista kuitenkin kivaa!

Teksti ja kuvat Katri Leinonen

Teatterimuseossa

7E ja 7H olivat opintoretkellä Teatterimuseossa Helsingin Kaapelitehtaalla 16.12.2011. Museossa tutustuttiin elämyksellisesti teatteri- ja museoalan ammatteihin. Oppilaat osallistuivat kahteen työpajaan Kerro, kerro kulissi sekä Teatteripeli. Aluksi tutustuttiin lyhyesti teatterin historiaan oppaan johdolla. Pienissä ryhmissä tehtiin tehtäviä. Lopuksi valmistettiin pikavauhtia oma pieni teatteriesitys pukuineen, valoineen ja äänitehosteineen.

Teksti ja kuvat: Eeva Karhi

Tutustumista koulutuksiin Järvenpäässä ja Tuusulassa

Tiistaiaamuna 13.12.2011 osa 9.-luokkalaisista suuntasi kulkunsa oppituntien sijaan kohti Järvenpäätä ja Tuusulaa. Puolen tunnin bussimatkan jälkeen aloitimme oppilaitoksiin tutustumisen Järvenpään lukiolla, jossa lukion opot ja opiskelijatuutorit kertoivat ensin opiskelusta lukiossa ja sen jälkeen pääsimme kiertämään lukion tiloissa. Järvenpään lukio tuntui paljon isommalta kuin etukäteen osasi kuvitella!

Lukiovierailun jälkeen tutustuttiin valinnan mukaan Keudan koulutuksiin joko Wärtsilänkadulla tai Pekka Halosen akatemiassa. Matkalla Tuusulan puolelle Pekka Halosen akatemiaan panimme merkille myös Keuda Sibeliuksenväylän ja Seurakuntaopiston. Pekka Halosen pihassa jännitimme, miten bussi pääsee kääntymään pienessä pihassa. Hyvinhän se lopulta onnistui, vaikka hetken aikaa ilmassa oli ilmiselvää jännitystä.

Opot ja opiskelijatuutorit ottivat miedän vastaan sekä Wärtsilänkadulla että Pekka Halosen akatemiassa. Yleisen esittelyinfon jälkeen pääsimme kiertämään toimipisteen opetustiloja. Oli mukava nähdä konkreettisesti opiskelutilat ja opiskelijat niissä, sillä opiskelu toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksessa poikkeaa melkoisesti yläkoulussa opiskelusta. Ihmettelimme erilaisia koneita ja välineitä, joita opiskelijat osasivat jo sujuvasti käyttää.

Reissu oli antoisa! Näimme ja koimme paljon yhden päivän aikana. Kun koulutuspaikat itse näkee ja niihin pääsee tutustumaan kunnolla, on varmasti helpompi tehdä valinta yhteishaussa. Kaikki sujui mallikkaasti, joten toivottavasti jatkossakin pääsemme monille mukaville ja avartaville retkille!

CERN-luokkien retki Olkiluodon ydinvoimalaan 17.11.2011

Ehnroosin koulun CERN-luokat 9C ja 8C tekivät vierailukäynnin Olkiluodon ydinvoimalaan kummiyrityksensä Mäntsälän sähkön järjestämänä. Oppilaiden lisäksi mukana matkusti neljä Mäntsälän sähkön työntekijää ja kolme opettajaa.
Herätys oli aikainen, sillä koululla piti olla 6.50 ja bussi lähtisi tasan klo 7.00. 9C ja 8C kokoontuivat koulun yläpihalle. Ennen bussiin menoa otettiin eväät, ja otettiin paikkamme bussissa, matka alkoi. Oli vielä pimeää ja joitakin saattoi väsyttää mutta kaikki olivat innoissaan. 2 tunnin ajomatkan jälkeen pysähdyttiin Forssassa, S-marketilla jaloittelemassa ja ostamassa jotain syötävää. Sitten matka jatkui vielä 2 tuntia, matkalla katsottiin vähän elokuvaa Nemoa etsimässä englanniksi. Ennen ydinvoimalaa lounastimme Vuojoen kartanolla. (Andrej ja Bogdan 8C)

Olkiluodon ydinvoimala (Kuva: Ciia-Maria 8C)

Ruokailu Vuojoen kartanossa

Ruokailu

Kun kaarsimme pihatielle, kaikki ihailivat tätä komeaa rakennusta. Sisäpuolella meitä odotti kauniisti aseteltu pöytä. Alkupalan kävimme noutamassa seisovasta pöydästä, jossa oli monenlaista eri salaattia, kalaa sekä leipää ja myös erilaisia levitteitä leivän päälle. Kun olimme syöneet alkupalan, lautaset tultiin noutamaan pöydästä. Tämän herkuttelun jälkeen kävimme hakemassa pääruuan, johon kuului keitettyjä vihanneksia, perunamuusia, pippurihärkää ja kampela fileitä sekä siihen kuuluva kastike. Ja taas lautaset korjattiin pois syötyämme tämän herkullisen pääruuan. Jälkiruuaksi oli ihastuttavaa omena-vanilja hyydykettä. Kaikki olivat kylläisiä ja tyytyväisiä tähän maittavaan ruokaan. (:

Vuojoen kartanon historiaa

Vuojoen kartano sijaitsee Eurajoen kunnassa Eurajoen rannalla. Kartano oli aikoinaan Satakunnan suurimpia maatiloja. Se on perustettu vuonna 1626 ja sen ensimmäinen isäntä oli Gottfrid von Falkenberg, joka myöhemmin sai Laitilasta Palttilan kartanon. Sen pohjapiirustukset on piirtänyt Carl Ludvig Engel vuonna 1836. Kapteeni Lars Magnus Björkenheim rakennutti kartanon kodikseen. Eri omistajilla oltuaan kartano siirtyi Eurajoen kunnalle vuonna 1933 ja toimi sen jälkeen vuosina 1936–2003 kunnallisena vanhainkotina. Nykyinen remontoitu kartano toimii kokous-, koulutus- ja kulttuurikeskuksena sekä ravintolana. (Mira ja Veera 8C)

(Historian lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Vuojoen_kartano)

Olkiluodon ydinvoimalan vierailukeskus

Kun saavuimme Olkiluodon ydinvoimalan vierailukeskukseen puolilta päivin, tutustuimme ''Sähköä uraanista'' -näyttelyyn. Saimme uutta tietoa uraanin loppukäsittelystä ja sen asemasta sähkön tuotannossa. Tämän jälkeen kokoonnuimme auditorioon, jossa meille kerrottiin tarkemmin ydinvoimaloiden toiminnasta, niiden ympäristöstä, sekä näytettiin videoita uraanin loppusijoituksesta. Muistoksi saimme avaimenperälamput. Kun olimme juoneet limut ja syöneet munkit lähdimme kiertelemään bussilla oppaan kanssa varsinaisen ydinvoimalan alueelle. Pääsimme myös kävelemään 60 metrin syvyyteen maan alla uraanin loppusijoituspaikalle siniset kypärät päässämme. Kolmen aikoihin lähdimme takaisin Mäntsälään päin. (Iida ja Ciia-Maria 8C)

Ydinvoimala-alue ja ydinjätteen loppusijoitusluola

Vierailukeskuksen jälkeen lähdimme bussilla katsomaan ympäristöä. Ympäristö metsiä lukuun ottamatta oli likainen, koska siellä rakennetaan Olkiluoto kolmosta eli kolmatta reaktoria. Jätettä kertyy vuodessa vähän, joten jätteen loppusijoitusluolasto ei tule heti täyteen. Kävimme myös jätteen loppusijoitusluolassa katsomassa matala- ja keskiaktiivisten jätteiden loppusijoituspaikkaa. Kävelimme 60 metriä maan alle, jotta näkisimme minne matala- ja keskiaktiivinen jäte viedään. Jätteen loppusijoitusluola oli iso ja korkea. Ilmastointiputket pitivät kovaa ääntä, joten oli vaikeaa kuulla opastusta. Korkea-aktiivinen jäte on noin 500 metrin syvyydessä, jossa se ei aiheuta luonnolle mitään vahinkoa tai edes häiritse sitä millään tavalla.
Korkea-aktiivinen jäte sijoitetaan porattuun reikään, johon se laitetaan kupari- ja metallisuojien turvin. Lopuksi tulimme ylös hissillä, joka tuli normaalia hissiä nopeammin ylös. (Juho ja Benjamin 8C)

Ydinjätteen loppusijoitusluolassa (Kuva: Andrei ja Bogdan 8C)

Paluumatka Olkiluodosta

Bussiin palatessa kaikki palasivat omille paikoilleen. Olimme iloisia, mutta myös väsyneitä hyvin menneestä retkestä. Bussissa monet juttelivat kavereiden kanssa, osa pelasi ja loput lukivat. Sitten keksittiin laittaa päälle romanttinen elokuva, joka keräsi heti paljon katsojia. Kahden tunnin ajomatkan jälkeen pysähdyttiin taas huoltoasemalle. Sieltä ostettiin karkkia ja sipsiä sekä muuta naposteltavaa. Hetken päästä elokuva loppui ja tarvittiin uusi elokuva. Onneksi Bogdan ja Andrej olivat ottaneet mukaansa action-elokuvan. Sitä katsoessa pysyimme hereillä viimeiset tunnit. Elokuva jäi valitettavasti kesken, kun saavuimme takaisin koululle. Siellä sanoimme opettajille näkemiin ja lähdimme väsyneinä kotia kohti. Päällimmäisenä retkestä mieleen jäi pääsy salaperäiseen jätteen loppusijoituspaikkaan. Retki oli kaikin puolin mukava. (Tuukka ja Eerik 8C)

Ysiluokkalaisten ajatuksia ydinvoimasta

Keräsimme hieman ajatuksia matkan aikana muilta luokkatovereiltamme liittyen ydinvoimaan. Moni oli sitä mieltä, että ydinvoima on tarpeellista, mutta ei vaaratonta ja aikaa pitäisi kuluttaa enemmän uusiutuvan energian tuottamiseen ja tutkimiseen. Ydinvoimaa olisi hyvä rajoittaa alueilta, joilla on maanjäristysten sekä muiden luonnonkatastrofien riski, sillä ydinvoimalat eivät ole ainakaan vielä luotu kestämään niitä. Esimerkkinä voisi mainita Japanin Fukushiman ydinvoimalan. Tosin Suomessa näitä vaaroja ei juuri ole. Huolta oppilaiden keskuudessa aiheuttivat myös ydinjätteiden haitat sekä jätteiden radioaktiivisuus ja säteily. Myös ydinvoiman puolesta tuli mielipiteitä, ja sitä voitaisiin jopa lisätä, kunhan prosessia opittaisiin hallitsemaan paremmin ekologian kannalta.
Paluumatkalla oppilaat ilmaisivat mielipiteitään ydinvoimalan vierailukeskuksessa kuullun luennon jälkeen. Mielipiteet olivat positiivisesti yllättyneitä siitä, ettei ydinvoimala vaikuttanut läheiseen ympäristöön juuri ollenkaan, lämmittävää vaikutusta lukuun ottamatta. Se ei myöskään aiheuttanut suurempia meluhaittoja. Reissumme oli siis yllätyksiä täynnä. (Julia ja Oona 9C)

Tuulimylly Olkiluodossa (Kuva: Oona ja Julia 9C)

Ehnroosin koulun kotitaloustunneilla oppilaat leipoivat toinen toistaan hienompia piparkakkutaloja

Kuvat Eeva Karhi

EHNROOSIN KOULUN OPPILASKONSERTTI 1.12.2011

Kuva Jorma Malmivuori

Ehnroosin yläkoulun musiikin ryhmät esittelivät syksyn työnsä tuloksia musiikin lehtori Eeva Karhin johdolla torstaina 1.12.2011 järjestämällä jo perinteeksi muodostuneen konsertin koko koululle. Koska kaikki oppilaat eivät tätä nykyä mahdu yhtaikaa koulun juhlasaliin, tilaisuuksia järjestettiin kaksi.

Aluksi kuoro esitti laulut Wake Me Up When September Ends sekä Elämä raiteillaan. Kuorossa laulaa kolmisenkymmentä oppilasta eri luokka-asteilta. Poikiakin on joukossa useampia. 7. luokan oppilastrio esitti kolme hauskaa kansanmusiikkikappaletta eri maista viululla ja pianolla. 7. luokan valinnaisryhmä esitti kappaleet Truly Madly Deeply sekä Have You Ever Seen The Rain. 8. luokan ryhmältä ei tällä kertaa tullut esityksiä. 9. luokan valinnaisryhmä esitti laulut Forever Young ja erityisesti pojat kunnostautuivat laulamalla Bon Jovin tutun Living On A Prayer. Iida Aro lauloi akustisen hitin When I Look At You Simo Nuuttilan, Leevi Saaren ja Patrik Aholan säestämänä. Sama kokoonpano säesti Iwan Winterin esittämänä laulun The Answer Lies Within.

Konsertti oli mukava kouluviikon päätös ennen pitkää viikonloppua. Kaikista esityksistä kuului ja näkyi nuorten innostus. Varmasti uskaltamiseen ja haluun esiintyä ovat vaikuttaneet useat tv-ohjelmat kuten Idols, Kuorosota ja Talent. Yleisö kuunteli hiljaa ja kannusti esiintyjiä raikuvin suosion osoituksin.

Koulumme oppilaiden kommentteja konsertista:
"Hyvä konsertti. Harjoitus näkyi ja pidin yksittäisistä lauluista. Kuoro oli myös hyvä. Pidin viulunsoitosta, koska sitä on kiva kuunnella. Iida oli hyvä. Pidän hänen lauluäänestään. Se oli puhdas ja hyvin kaunista kuultavaa."

"Konsertti oli ihan kiva. Kuoro oli hyvä. Ja muutkin kyl:) Viulu oli kiva ja Iida oli tosi hyvä laulamaan. Kitaristit ja rumpali oli myös tosi hyviä (Sahin Colak ja Patrik Ahola)."

"Kuoro oli paras. Muutkin oli ihan jees."

"Hyvä esitys ja monipuolinen musiikkikonsertti. Hienoja lauluja ja hyvin soitettu. Hyvin harjoitettu. Tyyni osasi soittaa viulua lisääkin voisi kuunnella:)"

Eeva Karhi

8C ja 9C tiederetkellä Helsingissä

Ehnroosin koulun 8C ja 9C olivat 27.9.2011 tiederetkellä Helsingissä. Ensimmäiseksi oppilaat matkasivat kohti Suvilahtea, jossa oli parhaillaan käynnissä EUCYS-kilpailut. Kilpailu on jokavuotinen ja se järjestetään eri Euroopan maissa, tänä vuonna Helsingin Suvilahti oli saanut kunnian järjestää kilpailun. Kilpailussa nuoret keksijät pääsevät näyttämään omat taitonsa omien tekniikkaa koskevien tuotosten avulla. Luokat kävivät tutustumassa näihin kilpailutöihin, joita oli useita kymmeniä. Oppilaat tekivät kyseisiin töihin liittyen tehtävämonisteen, johon he listasivat tietoja kiinnostavimmista töistä. Töihin tutustumisen jälkeen oppilaat tutustuivat Suvilahden ympäristöön omaan tahtiin.

Suvilahdesta matka jatkui kohti pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskusta. Siellä kuultiin erittäin sivistävä puhe ympäristön suojelusta. Puheen aikana näimme kuvaesityksen, jonka eräs toimittaja oli kuvannut käydessään kaatopaikkakierroksella. Kuvat järkyttivät oppilaita, sillä niissä näkyi jopa täysin käyttämättömiä tuotteita. Kierrätyskeskuksella oli muutamia työpajoja joihin kuka tahansa sai mennä tuunailemaan ihmisten vanhoja, tarpeettomiksi tulleita esineitä. Puheessa tuli ilmi, että kierrätyskeskuksella on myös kauppa, johon oppilaat saivat tutustua seuraavaksi.

Kierrätyskeskuksen kaupassa kukin oppilas etsi itselleen mieluisan tuotteen. Sitä ei tietenkään tarvinnut ostaa, mutta siitä kerrottiin opettajalle. Suurin osa oppilaista yllättyi miten hyväkuntoista tavaraa kierrätyskeskuksen kaupassa oli ja miten hyväkuntoisiksi vanhoja tavaroita oltiin saatu tuunattua.

Kirjoittajat 9C luokan oppilaita

Cern-luokkalaisten matka Heurekaan

12.10 Ehnroosin 8c (Cern-luokkalaiset) lähtivät Tikkurilaan Heurekaan. "Menimme junalla, lähdimme Mäntsälän juna-asemalta klo 8.40 junalla, ja saavuimme Tikkurilan asemalle klo n.9.00. Ensin meillä oli vapaa aikaa, ja tutustuimme Heurekan ihmeellisiin näyttelyihin. Erityisesti (mielestämme) luokkalaisiamme kiinnosti tulevaisuus- näyttely. Sen jälkeen luvassa oli labotorio käynti, tutkimme eri aineiden fosfori pitoisuutta. Meidän piti ensin valita viisi ainetta,joiden pitoisuuksia mittasimme. Saimme käyttöömme automaattiset pipetit, joiden käyttö oli huomattavasti helpompaa kuin tavallisten. Työt onnistuivat hyvin, eikä mitään vahinkoa tapahtunut.Tämän jälkeen ruokailimme, herkullisen aterian. Ruokailuun oli varattu kaksi tuntia ja jos kerkesi syömään oli vapaata kuljeskelua. Tämän jälkeen vuorossa oli Mustat aukot- elokuva, joka oli hyvinkin mielenkiintoinen. Elokuvassa kerrottiin mustien aukkojen vetovoimasta. Siinä kerrottiin miten mustat aukot syntyivät, ja miten erilaisia ne ovat verrattuna muihin avaruuden ihmeisiin.Tämän jälkeen oli taas tunti vapaata aikaa ja sitten matkasimme kotia kohti."

Kirjoittanut: Veera ja Mira 8C

Astuimme Ehnroosin uusiin tiloihin

Pääsimme uusiin tiloihin ensimmäistä kertaa maanantaina 10.10.2011. Miltä koulu nyt mahtaa näyttää? Onko tila muuttunut paljon? Entä miltä tuntuisi opiskella taas normaalitiloissa?

Koulun alkajaisiksi rehtori piti tervetuliaispuheen koulun pihalla, minkä jälkeen saimme mennä sisälle tutustumaan kouluun. Ensimmäisenä näkökenttään osui uudistunut aula; se oli täynnä kauan kaipaamiamme loksuja. Koulun kaikki seinät oli maalattu. Vanhat seinämaalaukset oli peitetty nyt valkoisella, keltaisella ja sinisellä maalilla. Myös portaiden pinta oli uusittu. Luokat olivat entisillä paikoillaan, tosin varustettuna uusilla tauluilla, hyllyillä, pulpeteilla sekä tuoleilla. Koulua kiertäessämme törmäsimme mukavaan yllätykseen, loksuja löytyi myös rakennuksen toisesta sekä kolmannesta kerroksesta. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen loksuja riittäisi kaikille.

Uusien tilojen ilme jakoi mielipiteitä:

”Todella iloinen olen siitä, että lokerikot eli loksut on uudistettu. Ne ovat isompia, hienon värisiä ja niihin on vaihdettu numerokoodilukotkin. Nyt ei tarvitse raahata kirjoja niin paljon! Käytäviin on tullut penkkejä, mikä on mukava asia. Koulu tuntuu muutenkin puhtaammalta, ja siellä on mukava ilmapiiri. Ehkä se motivoi enemmän koulunkäyntiin, nyt kun on uudet tilatkin.”

”Uusi koulu näyttää oikein hienolta ja toimivalta. Lokerikotkin saatiin uudet ja lisää, niin että kaikille riittää oma lokero. Olen onnellinen, että päästiin uuteen kouluun edes yhdeksännen luokan lopuksi.”

”Koulu on muuttunut jonkin verran, mutta vanhan koulun tunnistaa vielä. Samat värit toistuvat koko koulussa: sinistä ja keltaista. Ala-aula on aika täynnä loksuja, joten oleskelutilaa on aika vähän. Luokkatiloihin on tuotu uudet pulpetit, jotka tekevät luokista ahtaan tuntuisia.”

”Uudet tilat, totta kai siinä mielessä miellyttivät, että koulu näyttää nyt paljon paremmalta ja niin edespäin, mutta alakerran aula oli kuin miekka päähän pistettynä; se on niin jumalattoman ahdas. Koulu itsessään tuoksuu sairaalalle, ja siniset värit, jotka meitä siellä ympäröi, tuovat mieleen vain mielisairaalan. Ylhäällä tilat ovat lähestulkoon ennallaan, värit toki ovat räikeämmät, ja tilat ovat nyt paljon modernimman oloiset.”

Remontin ajan me oppilaat ja opettajat jouduimme elämään viime vuonna retkimäistä elämää Myllymäen koulun hiekkakentällä parakeissa, mikä kokemuksena auttaa ehkä oppilaita arvostamaan nykyisiä tiloja ja estää ylimääräistä ilkivaltaa. Parakeissa opiskelu ei vastannut läheskään kunnon koulurakennuksessa opiskelua, ja kahdeksannen luokan lopussa mielialat eivät olleet toiveikkaita seuraavan vuoden alussa luvattuja tiloja kohtaan. Liian monta kertaa remontit olivat myöhässä aikataulusta ja oma positiivisuus ehti laskea, joten tämän vuoden alun tilojen sekavuus ei tullut yllätyksenä. Ehtipä tulla ikävä parakkejakin, koska nyt tunteja oli kansalaisopiston, lukion sekä Myllymäen tiloissa, ja jopa monitoimitalon squash-saleissa. Jatkuva remontin valmistumisajankohdan lykkäys otti välillä koville, mutta ainakin se opetti sopeutumista.

Me yhdeksäsluokkalaiset olemme nähneet vanhan koulun, parakit ja nyt uuden koulun. On ollut todella kiinnostavat ja hauskat yläkouluvuodet.

9D-luokan oppilaat

Muuttohulinaa ja koulun avajaiset (:

Viimeisiä päiviä väliaikaistiloissa torstaina ja perjantaina 6-7.10 vietettiin muuttohulinan ja koulukuvaushässäkän keskellä. Torstaina rehtori sai vahvistuksen siitä, että pääsemme aloittamaan maanantaina koulun uusituissa tiloissa.

Torstai
Torstai oli täynnä muuttomiehiä ja –laatikoita. Tavaroita siirrettiin uuteen kouluun. Muuton keskellä otettiin myös koulukuvia.

Perjantai

Perjantaina yhä enemmän tavaroista oli jo siirrettynä uusiin tiloihin. Osa oppilaistakin pääsi tutustumaan uuteen saneerattuun Ehnroosiin opettajiensa kanssa. Loppupäivästä muuttohässäkkä alkoi rauhoittumaan ja käytävät tyhjentymään muutettavista tavaroista. Perjantaina jatkettiin myös koulukuvauksia kovaa vauhtia loppuun saakka.

Koulun avajaiset

Maanantai-aamu alkoi avajaisjuhlan järjestelyillä jo kahdeksan aikoihin, kun oppilaita saapui auttamaan juomien kaatamisessa avajaismaljoihin. Avajaismaljan koululle sponsoroi Uudenmaan Rauta- ja Metallivälitys Oy. Avajaismaljan juomana tarjottiin jokaiselle oppilaalle ja opettajalle yksi malja pommac-juomaa.

Juhla aloitettiin noin kello 8.35 rehtorimme Marko Lipposen avajaispuheella. Marko sanoi puheessaan, että tilat ovat nyt hienot ja saneeratut, mutta lopullisen sisällön Ehnroosille annamme me käyttäjät, oppilaat ja henkilökunta.

Rehtorin sanojen jälkeen oli oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajan Simo Nuuttilan avajaispuhe. Hän totesi, että olemme selvinneet pitkittyneestä remontista hyvin, ja saamme nyt nauttia uudesta koulurakennuksesta.

Kun puheet oli pidetty, oli aika palkita liikennevisan kolme parasta. Voittajia olivat Hanna Gröndahl 9C, Julia Hakulinen 9C ja Marko Kettunen 9D. He saivat palkinnoksi pyöränlamput ja suklaalevyn.
Palkintojenjaon jälkeen kohotettiin avajaismalja kolminkertaisen eläköönhuudon kera ja samaan aikaan päästettiin uuden Ehnroosin kunniaksi ilmapalloja ilmaan, jotta Ehnroos pääsisi uuteen nousuun kaiken tämän remontin ja sekasorron jälkeen.

Rehtori ja hallituksen puheenjohtaja Simo Nuuttila avasivat virallisesti koulumme käyttöön leikkaamalla sinettinauhan, jonka jälkeen oppilat pääsivät sisälle rehtorin tervetuliaiskättelyn saattamana.

Avajaispäivä jatkui oppilailla ensimmäisten tuntien jälkeen normaalisti uudessa upeassa koulussamme!

Teksti: Saima Halonen 9A ja Malla Harju 9E
Kuvat: Malla Harju 9E

Ehnroosin koulu kiittää avajaisten aloitusmaljan lahjoittanutta Uudenmaan Rauta- ja Metallivälitys Oy:tä, ilmapallot lahjoittanutta Ilmapallokeskusta sekä ilmapallojen heliumin lahjoittanutta AGA:a.

Camera obscure - seikkailu minuun itseeni

Camera obscura on päihteiden vastainen toiminta yläkoululaisille. Sen tavoitteena on valistaa nuoria päihteiden käytöstä. Se on alun perin kehitetty Sininauhaliitossa samannimisen projektin yhteydessä vuosina 1995-1997. Meidän koulumme kaikki seitsemäsluokkalaiset osallistuivat kyseiseen toimintaan syyskuussa 2011.

Camera obscuran yhteydessä oli pienimuotoinen seikkailu, jossa käytiin läpi elämän suuria valintoja ja kysymyksiä. ”Annatko muiden ohjata elämääsi?”

Seikkailussa piti kävellä yksin läpi pimeiden huoneiden kuulokkeet korvissa antamassa ohjeita. Sen tavoitteena oli löytää aarre. Kävely elämän kysymyksien portailla tai omakuvansa peilistä katseleminen ”teatterilavalla” antoi rutkasti ajateltavaa itsetunnosta.

Ilmassa piti leijua turvallinen, lämmin ja salaperäinen tunnelma, mutta mielestämme siinä oli myös ripaus pelokkuutta. Kuitenkin seikkailu oli ihan mukava ja oikeasti alkoi ajattelemaan juuri läpi käyneitä asioita. Seikkailun lopussa selvisi, että aarre olet sinä itse.

Radan jälkeen täytimme kyselyn omista kokemuksistamme. Kun täytti kyselyn kysymyksiä, joutui pohdiskelemaan paljon. Saimme vielä lopussa aimo annoksen valistusta päihteiden käytöstä. Meidän kohdallamme kokemus valisti meitä paljon, ja tajusimme, kuinka huono itsetunto nuorilla saattaa olla.

Oona Sahlmann, Laura Kallio 7E

Henkilökuvassa Pirjo Lounakoski

Ehnroosin koulun matematiikan opettaja Pirjo Lounakoski täytti lauantaina 60 vuotta. Hän on ollut opettaja koulussa jo 34 vuotta. Mikä on motivoinut jatkamaan opettajana kaiken tämän ajan?

-Kahta samanlaista oppituntia ei ole, vaikka sisältö onkin sama vuosi toisensa jälkeen. Ennakkoon ei voi aavistaa mitään. Monen vuoden jälkeen olen oppinut nauttimaan vaihtelevuudesta. Motivoivin asia työssäni ovat oppilaat - harvoin opettaja kuitenkaan saa suoran kiitoksen oppilaalta, se pitää vain löytää työstä, ja tehdä työtä sydämestään.

Lounakoski kertoo monipuolisista kokemuksistaan Ehnroosin koulussa.

-Olin vuosia sitten rehtorina ja apulaisrehtorina, mutta olen palannut tavallisen opettajan toimiin, sillä eniten pidän nimenomaan opettamisesta. 

- 3. luokalla päätin haluavani matematiikan opettajaksi. Uratoiveeni säilyi, enkä osallistunut koulussa edes ammatinvalintatehtäviin, sillä valintani oli niin selkeä. Ainoa kerta kun epäröin matematiikan opettajaksi ryhtymistä, oli ylioppilaskirjoituksissa, kun eteeni laitettu matematiikan koe oli vaikea. Sain kuitenkin opiskelupaikan yliopistosta, josta valmistuin luonnontieteiden kandidaatiksi.

Matematiikka ei siis koskaan ole tuottanut hankaluuksia?

-Se on aina ollut paras aineeni. Tosin lukion geometrian kurssilla sain eräästä kokeesta 4½. 

Millaisia muutoksia olet huomannut alkuvuosiesi aikaisesta opetustyöstä? 

-Ryhmäkoot ovat pienentyneet huomattavasti. Muistan, että ensimmäisen opettamani luokan koko oli 42 oppilasta. Kun aloitin opettajana, oppilailla oli vielä kunnioitusta opettajiansa kohtaan, mutta se on muuttunut täysin. Oppilaat saattavat sanoa mitä tahansa opettajalle, mutta silloin on tärkeää, että opettaja ja huoltaja seisovat samalla linjalla asiassa. Rohkeat oppilaat ovat tietyllä tavalla aina olleet läheisempiä. 

Lounakoski pohtii oppilaiden muuttunutta suhtautumista koulutukseensa. –Monilla oppilailla on nykyään hälläväliä-asenne. Mistä johtuu, ettei  monilla ole ammattitavoitteita tai huolta tulevaisuudesta? Monet oppilaat suunnittelevat tulevaisuuttaan sen pohjalta, kuinka suuren palkan ammatista saa! Lyhytkatseisuus vaikuttaa tuntienkin kulkuun. 

Millä mielin jäät ensi keväänä eläkkeelle?

-Mieliala on vähän haikea. Surullisinta on jättää työtoverit ja koulu, jossa olen viettänyt vuosikymmeniä. Voisin jatkaa, mutta elämässä on vielä paljon tekemisen arvoisia asioita.

Oppilaskunnan puheenjohtaja Simo Nuuttila

9lk kotitalousryhmien retki

Retkelle lähdettiin 14:20, ja ensimmäiseksi suuntasimme Keravalle, jossa sijaitsee Sinebrycoffin tehdas. Meille oli varattu Coca-Cola elämyskeskukseen vierailu, missä vierähtikin noin tunti. Saimme tietää Coca-Colan valmistuksesta ja historiasta, sekä tietysti maistella kyseistä tuotetta! Tilaisuuteen kuului myös eräänlainen ”aistirata”, johon liittyi tehtäviä joita sitten ryhmissä ratkottiin.

Kun olimme tankanneet itseämme tarpeeksi virvoitusjuomilla (ja hamstranneet pulloja myös mukaamme) siirryimmekin takaisin bussiin ja siitä Keski-Uudenmaan toimitukseen, jossa meille kertoi ruokatoimittajan työstä Heli Koivuniemi, Keski-Uudenmaan teematuottaja. Saimme aika tiiviin tietoiskun myös toimittajan työstä yleisesti, joten kaikille, joilla on toimittajan työ haaveissa, tilaisuus oli varmasti mielenkiintoinen. Paikalla oli myös toimittaja Mäntsälän lehdestä.

Tässä vaiheessa alkoikin kaikilla olla jo karmea nälkä, joten matkalla kotiin poikkesimme järvenpääläisessä Subwayssa hakemassa kaikille purtavaa. Mäntsälässä oltiin vähän yli kuuden, josta lähdettiinkin sitten iloisina kotia päin, vatsat ja kassit täynnä. Kiitokset kotitalouden opettajille Mikolle ja Pialle tämän kaiken järjestämisestä!



Teksti ja kuvat: Rosa Virtanen 9H