Aikaisin sunnuntaiaamuna, maaliskuun 20. päivänä Helsinki-Vantaan lentokentälle kerääntyi joukko mäntsäläläisiä. Tiedossa oli Pariisin kautta lento Marseilleen, suureen kaupunkiin Etelä-Ranskaan. Matkalle lähtivät 8.- ja 9.- luokan ranskan ryhmät.
Lentomatka sujui joutuisasti, joillekin tämä oli ensimmäinen ulkomaanmatka. Pariisiin saapuminen oli monille toiveikas ja odotettu hetki, mutta saasteiden ja sumun takia Eiffel- torni näkyi vain sumeasti kilometrien päässä.
Marseilleen saavuttuamme pääsimme heti käyttämään (tai ainakin kokeilemaan) ranskaa, sillä kirjeenvaihtajamme ja varsinkaan heidän perheensä eivät puhuneet kovin hyvää englantia. Puolentoista tunnin kestävästä, välillä kiusallisen hiljaisesta automatkasta Touloniin selvittiin kuitenkin ongelmitta.
Maanantaiaamu koitti, ja kaikki saivat loman kunniaksi herätä ennen seitsemää. Ensimmäisenä päivänämme menimme siis ranskalaiseen kouluun neljäksi tunniksi. Ihmetystä suomalaisille herätti ranskalaisten luokkien suuret koot (35–40 oppilasta luokassa) sekä pitkät koulupäivät (7-9 tuntia), kun taas ranskalaiset oppilaat hämmästelivät suomalaisen kouluruoan maksuttomuutta, koulupäivien lyhyttä kestoa ja luokkien pientä kokoa. Tuntien jälkeen menimme bussilla Toulonin keskustaan, jossa saimme esittelyn kaupungin kauniista oopperatalosta.
Tiistaina pienen etsinnän jälkeen pääsimme kauniille Provencelaiselle ruokatorille, jossa oli myytävänä paljon kauniita hedelmiä, vihanneksia ja oliiveja paikallisilta viljelyalueilta. Viimeistään tässä vaiheessa kaikki huomasivat ranskalaiset Boulangerie-Patisseriet, Ranskan suurenmoiset leipomot. Suosikiksi nousi viikon myötä tietenkin croissant, jota nyt ei enää uskalleta syödä Suomessa pelottavan maunpuutteen vuoksi. Torielämyksen jälkeen menimme laivalla läheiseen Tamaris’n saareen, jossa vierailimme Fort Balaguier – nimisessä linnoituksessa. Lounaan jälkeen saarella oli joillakin suuri hinku päästä veteen, ja veden lämpötilaa kokeiltiinkin ihan kunnon uinnilla. Tätä seurasi luonnollisesti tuulisena päivänä kova palelu, mutta siitäkin selvittiin. Lähdimme kaikki illanviettoon ranskalaisten perheidemme kanssa, pienen shoppailukierroksen jälkeen.
Seuraava päivä kului Toulonin keskustassa. Aluksi kuljimme merenrantaa pitkin reitillä, jonka varrella tullimiehet ennen tarkkailivat salakuljettajia. Kallioreitiltä näki meren aurinkoisena päivänä kymmeniä metrejä alempana. Matkamme jatkui tämän jälkeen Toulonin Musée de la Marineen eli merenkulkumuseoon. Toulonilla on luonnollisesti Ranskan laivaston päätukikohtana merkittävä määrä merenkulun historiaan liittyviä esineitä, joita pääsimme ihastelemaan.
Torstai saapui ja oli aika lähteä Mt. Faronille, Toulonissa sijaitsevalle vuorelle. Köysiratahissin heiluminen ja avoimet ikkunat loivat pelkoa matkustajien keskuuteen. Kaikki eivät tosin päässeet tätä kokemusta kokemaan, sillä Simo jäi ”kotiin” taudin kourissa. Tämän vuorikokemuksen jälkeen mentiin takaisin Toulonin keskustaan, johon ranskalaiset kirjeenvaihtajamme olivat järjestäneet meille aarteenmetsästyksen. Mieleenpainuva osa tätä oli keskustassa sijaitsevalla Vapaudenaukiolla tapahtunut Twisterin pelaaminen.
Viimeinen aikainen herätys koitti perjantaiaamuna, ja lähdimme junalla Hyères’n kaupunkiin. Se on keskiaikainen kaupunki Toulonin lähellä, jossa ranskalaisten oppilaiden opettaja Fabrice piti meille kierroksen. Kiipesimme korkean mäen huipulle asti serpentiinitietä pitkin, ja nautimme osan eväistämme sen huipulla, puiden varjossa. Tässä vaiheessa päivää keli alkoi olla jo melko lämmin, joten oli hyvä hakeutua viileään paikkaan. Hyères’ssä monet maistoivat tuoreita mandariineja puusta, mutta se oli melko kirpeä kokemus; maaliskuiset sitrushedelmät eivät olleet vielä läheskään kypsyneet. Palasimme uuvuttavan – mutta virkistävän- nousun jälkeen takaisin Touloniin. Illalla lähes kaikki menivät rannalle ”Beach Partyyn” ja söivät siellä pizzaa. Tämä oli käytännössä viimeinen ilta yhdessä ennen paluuta Suomeen, sillä lauantaille ja sunnuntaille ei ollut keksittynä yhteistä tekemistä. Monet tosin tapasivat vielä toisensa viikonloppuna ennen lähtöä.
Loppujen lopuksi jok’ikinen nautti matkasta suuresti. Oli hienoa päästä hieman itsenäisemmälle matkalle, jossa ei ollut vanhempia mukana. Suuri kiitos siis Soilille ja Mirjamille sekä Ranskan päässä Fabricelle tämän matkan järjestämisestä, toivon että palaamme luokan kanssa Ranskaan vielä ensi syksynä. Toukokuun alussa ranskalaiset kirjeenvaihtajamme Toulonista saapuvat viikoksi Mäntsälään, joten saamme kokea tämän saman iloisen kokemuksen uudelleen, vain eri paikassa.
Teksti: Simo Nuuttila 8C
Kuvat: Jemina Norro 9F
