Pääsimme uusiin tiloihin ensimmäistä kertaa maanantaina 10.10.2011. Miltä koulu nyt mahtaa näyttää? Onko tila muuttunut paljon? Entä miltä tuntuisi opiskella taas normaalitiloissa?
Koulun alkajaisiksi rehtori piti tervetuliaispuheen koulun pihalla, minkä jälkeen saimme mennä sisälle tutustumaan kouluun. Ensimmäisenä näkökenttään osui uudistunut aula; se oli täynnä kauan kaipaamiamme loksuja. Koulun kaikki seinät oli maalattu. Vanhat seinämaalaukset oli peitetty nyt valkoisella, keltaisella ja sinisellä maalilla. Myös portaiden pinta oli uusittu. Luokat olivat entisillä paikoillaan, tosin varustettuna uusilla tauluilla, hyllyillä, pulpeteilla sekä tuoleilla. Koulua kiertäessämme törmäsimme mukavaan yllätykseen, loksuja löytyi myös rakennuksen toisesta sekä kolmannesta kerroksesta. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen loksuja riittäisi kaikille.
Uusien tilojen ilme jakoi mielipiteitä:
”Todella iloinen olen siitä, että lokerikot eli loksut on uudistettu. Ne ovat isompia, hienon värisiä ja niihin on vaihdettu numerokoodilukotkin. Nyt ei tarvitse raahata kirjoja niin paljon! Käytäviin on tullut penkkejä, mikä on mukava asia. Koulu tuntuu muutenkin puhtaammalta, ja siellä on mukava ilmapiiri. Ehkä se motivoi enemmän koulunkäyntiin, nyt kun on uudet tilatkin.”
”Uusi koulu näyttää oikein hienolta ja toimivalta. Lokerikotkin saatiin uudet ja lisää, niin että kaikille riittää oma lokero. Olen onnellinen, että päästiin uuteen kouluun edes yhdeksännen luokan lopuksi.”
”Koulu on muuttunut jonkin verran, mutta vanhan koulun tunnistaa vielä. Samat värit toistuvat koko koulussa: sinistä ja keltaista. Ala-aula on aika täynnä loksuja, joten oleskelutilaa on aika vähän. Luokkatiloihin on tuotu uudet pulpetit, jotka tekevät luokista ahtaan tuntuisia.”
”Uudet tilat, totta kai siinä mielessä miellyttivät, että koulu näyttää nyt paljon paremmalta ja niin edespäin, mutta alakerran aula oli kuin miekka päähän pistettynä; se on niin jumalattoman ahdas. Koulu itsessään tuoksuu sairaalalle, ja siniset värit, jotka meitä siellä ympäröi, tuovat mieleen vain mielisairaalan. Ylhäällä tilat ovat lähestulkoon ennallaan, värit toki ovat räikeämmät, ja tilat ovat nyt paljon modernimman oloiset.”
Remontin ajan me oppilaat ja opettajat jouduimme elämään viime vuonna retkimäistä elämää Myllymäen koulun hiekkakentällä parakeissa, mikä kokemuksena auttaa ehkä oppilaita arvostamaan nykyisiä tiloja ja estää ylimääräistä ilkivaltaa. Parakeissa opiskelu ei vastannut läheskään kunnon koulurakennuksessa opiskelua, ja kahdeksannen luokan lopussa mielialat eivät olleet toiveikkaita seuraavan vuoden alussa luvattuja tiloja kohtaan. Liian monta kertaa remontit olivat myöhässä aikataulusta ja oma positiivisuus ehti laskea, joten tämän vuoden alun tilojen sekavuus ei tullut yllätyksenä. Ehtipä tulla ikävä parakkejakin, koska nyt tunteja oli kansalaisopiston, lukion sekä Myllymäen tiloissa, ja jopa monitoimitalon squash-saleissa. Jatkuva remontin valmistumisajankohdan lykkäys otti välillä koville, mutta ainakin se opetti sopeutumista.
Me yhdeksäsluokkalaiset olemme nähneet vanhan koulun, parakit ja nyt uuden koulun. On ollut todella kiinnostavat ja hauskat yläkouluvuodet.
9D-luokan oppilaat
