keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Retki Helsinkiin Viikinmäen jätevedenpuhdistamoon ja Sealifeen

(Veera Heinonen, Roosa Palmgren, Mira Hannila, Eerik Brusila, Tuukka Tervo, Kalle Lankola ja Jani Riihinen 8C, bi-ge opettaja Tarja Koivunen)

Suomen rantaviivaa huuhtova Itämeri on pieni ja matala murtovesiallas. Murtoveden vuoksi Itämeren eliömaailma on ainutlaatuinen, sillä suolaisen ja makean veden eliöt elävät yhdessä muodostaen mielenkiintoisen ja tärkeän ekosysteemin. Tästä syystä onkin huolestuttavaa, että Itämeri on eräs maailman saastuneimmista meristä. Itämeren pahimpana ongelmana pidetään rehevöitymistä. Rehevöitymistä aiheuttavat ihmisen mereen laskemat typpi- ja fosforiravinteet, jotka päätyvät mereen esimerkiksi jäteveden mukana. Koska Itämeren valuma-alueella asuu noin 85 miljoonaa ihmistä, on kuormitus pinta-alaltaan pieneen mereen varsin suuri. Erityisesti Pietarin seudun valuma-alueelta päätyy Itämereen paljon ravinteita ja vasta viime vuosina alueen jätevedenpuhdistus on kehittynyt parempaa suuntaa, kiitos muun muassa Suomen antamalle avustusrahalle. Kotimaassamme jätevedenkäsittely on itänaapuriin verrattuna laadultaan onneksi hyvää. Suomen suurimpana jätevedenpuhdistamona toimii Viikinmäen puhdistamo, jossa puhdistetaan noin 800 000 suomalaisen jätevesi.

Ehnroosin koulun innokkaat 8C-luokkalaiset tutustuivat Viikinmäen puhdistamon toimintaan Vesi-teemakurssin puitteissa. Tämän jälkeen retki jatkui Sealifeen, jossa näimme Itämeren mielenkiintoisia kalalajeja. Ohessa oppilaat kertovat retken kulusta.

Lähdimme keskiviikkona 28.3 kello 8.40 maantiedon opettajamme Tarja Koivusen kanssa Ehnroosin koulun pihalta kohti Viikinmäkeä. Kun kaarsimme pihaan, näimme ison tiilirakennuksen. Astuimme aulaan, joka oli valoisa ja modernisti sisustettu.

Kun oppaamme saapui, menimme halliin, johon oli varastoitu kulkuvälineitä ja pieniä koneita. Siinä oppaamme kertoi, ettei ylimääräisiin asioihin saanut koskea ja, että kädet täytyy pestä hyvin huolellisesti vierailun jälkeen. Lähdimme kulkemaan tunnelia pitkin maan alle, jossa olivat puhdistuskoneet. Ensin ohitimme koneen, joka puhdisti kaiken kiinteän aineen. Näimme tavaroita, joita seulassa oli tullut vastaan, kuten tekohampaita ja kännyköitä. Sen jälkeen kuljimme kahdeksan altaan poikki, joissa kiinteitä aineita muodostui lietteeksi altaiden pohjalle. Tämän jälkeen seurasi kemiallinen puhdistus. Lopuksi biologisessa puhdistuksessa typpi poistettiin bakteerien avulla ilmaan. Typpisuodattimina toimivat styroksipallot, joiden pintaan oli istutettu bakteereja. Lopulta näimme pienen syvän altaan, jossa puhdistettua vettä virtasi tunnelin kautta Itämereen. Tämän jälkeen poistuimme maan alta takaisin halliin, jossa pesimme kätemme ja kiitimme opastamme. Tämän jälkeen matka jatkoi Sealifeen.

Kun pääsimme sisälle Sealifeen oppaamme tuli kertomaan ohjeita ja vei meidät Itämeri-altaalle. Altaassa oli paljon kutuasuisia lahnoja, silakoita sekä muita Itämeren kaloja. Sitten oppaamme vei meidät Sealifen vedenpuhdistamo-osastolle. Retkellä mielenkiintoisinta oli kävellä altaan läpi lasitunnelissa ja nähdä hohtavia meduusoja. Tämän jälkeen palasimme koululle. Opimme retkellä muun muassa silakan ja sillin eron sekä Sealifen vedenpuhdistamon toimintaperiaatteen. Retki oli mielestämme mielenkiintoinen, koska pääsimme tutustumaan Sealifessa takahuoneeseen, johon eivät yleensä koululaiset pääse.