Pieni, mutta sitäkin innokkaampi joukko, kokoontui tämän vuoden ensimmäiseen luonnontiedekerhokertaan torstaina 15.3. Kerhon aluksi tehtiin Helsingin yliopiston kemianluokka Gadolinin ohjetta noudattaen superpallo natriumsilikaatista ja etanolista. Ohjeessa annettiin ymmärtää, että seoksen voisi värjätä elintarvikevärillä. Lopputuloksena oli kuitenkin hauras ja mureneva möykky, eikä suinkaan mikään superpallo. Tosin yksittäisillä palasilla oli superpallolle tyypillisiä ominaisuuksia, mutta palaset hajosivat lisää, kun niitä yritti pompotella. Toinen yritys ilman elintarvikeväriä tuotti jo paremman tuloksen. Kolmas kerta toden sanoo, niinhän se menee. Annoskoko tuplattiin ja tuotteelle suoritettiin lämpökäsittelyä (ensin kuumalla vedellä huuhtelua ja sitten kylmällä useita kertoja toistaen), ja johan oli superpallo syntynyt! Muodoltaankin aivan pallo.
Kerhossa valmistettiin myös muovia maidosta. Työ oli tekijöiden mukaan pahanhajuinen eikä lopputuloskaan oikein innostanut. Yhdestä maitolitrasta ja 50 millilitrasta pöytäetikkaa syntynyt kaseiini-muovin määrä oli tekijöille yllätys. Siitä olisi toki saanut vaikka muutaman napin tehtyä. Tähän työhön ei jatkokehittelyintoa tällä kertaa kuitenkaan ollut. Sääli, sillä lähtöaineet olisivat olleet hyvin ympäristöystävällisiä.
Kerhokerran loppuhuipennuksena tuunattiin kahden litran kivennäisvesipullo Apollo 13-raketiksi hienoin siivekkein. Raketti täytettiin vedyllä ja ensilennon pituus oli noin 5 metriä! Tähän oli hyvä lopettaa. Seuraavalla kerralla (22.3.) kerhossa tutkitaan kananmunaa. Tervetuloa mukaan!
