Saavuimme Kumpulaan suuren rakennuksen eteen, jota vastapäätä oli toinen rakennus, jota koristi ylisuuren golfpallon näköinen sääantenni. Kiertelimme katsomassa paikkoja, minkä jälkeen menimme lasisista liukuovista sisään suureen, moderniin rakennukseen. Siellä saimme VIP-kortit, jotka tosin paljastuivat pettymyksekseni aivan tavallisiksi vierailijakorteiksi. Oppaanamme toimi yksi neljästä vierailumme luennoitsijasta.
Sisään astuessamme huomasin ensimmäiseksi kirkkaan päivänvalon, joka heijastui sisään suurista ikkunoista.
Myöhemmin päivän aikana tulin ajatelleeksi, että suuria ikkunoita on niin paljon ehkä siksi, että säätilaa voidaan tarkkailla paremmin. Ikkunoista nimittäin huomaa helposti säätilan muutoksen ja näin ollen mahdolliset väärät ennustukset voidaan korjata. Tai sitten ikkunat ovat osa talon yleistä designia. Luultavasti jälkimmäinen arvaukseni osuu oikeaan.
Suuri ryhmämme johdatettiin portaikkoon, jota nuoremmat (7-luokkalaiset) alkoivat saman tien kavuta energisesti kohti neljättä kerrosta. Suurin osa meistä ’ikääntyneemmistä’ seurasi perässä. Taisin olla ainoa, jolla oli hengitysvaikeuksia portaiden nousun jälkeen.
Neljänteen kerrokseen
päästyämme kävelimme pitkin käytävää, josta näkyi alas. Alhaalla oli vesiallas,
jota yllättävän moni luuli uima-altaaksi. Altaan vesi seisoi paikallaan
kirkkaan turkoosina ja altaan reunalla oli kanootti.
Koska kukaan
työntekijöistä tuskin tekee luontoretkiä keskelle allasta, arvaukseni osoittautui
oikeaksi: allas oli siinä mahdollista sammutustarvetta varten. Ehkä se
tulisikin tarpeeseen, jos säätila muuttuisi tukalan kuumaksi...
Säätiloista puheen
ollen ensimmäinen luentomme koski hurjia sääilmiöitä. Meille kerrottiin mm.
hurrikaaneista ja jääsateista sekä niiden aiheuttamista tuhoista. Sitä seurasi
revontulia käsittelevä luento, mikä oli minulle mieluisin. Luennoitsija kertoi
miten revontulet syntyvät ja vastasi kysymyksiin, kuten siihen, miksi punainen
väri on revontulissa ylimpänä ja vihreä alimpana. Luennon lopussa oli aikaa
kysymyksille, mutta jostain syystä kaikki huoneessa olijat hiljenivät siinä
vaiheessa kummallisesti. Älkää ymmärtäkö väärin: vähäpuheista porukka ei
ollut. FUN FACT: Revontulet syntyvät, kun auringosta puhaltaa aurinkotuuli
ja osa auringosta peräisin olevista hiukkasista pääsee maapallon ilmakehään.
Mielestäni luentosalissa olisi saanut puhaltaa tavallinen tuuli tai vaikkapa
juuri aurinkotuuli, sillä siellä oli melko tukalaa suuren joukon istuessa
huoneessa haukotellen ja hengittäen muutenkin vähissä ollutta happea.
Kuulemamme luennot
olivat kieltämättä todella kiinnostavia. Mitä en tosin osannut odottaa oli se,
että ne tulivat heti toinen toisensa perään. Raajojani särki pahemmin kuin
koskaan. Aluksi valitin portaiden nousemista, mutta sanoisin, että paikallaan
istuminen oli vieläkin tuskallisempaa. Onneksi yksi huomaavainen luennoitsija
näki tuskamme ja yrityksemme löytää mukava asento kovanpuoleisissa tuoleissa ja
kehotti meitä venyttelemään hetken. Olin äärimmäisen kiitollinen tästä
huomaavaisuudesta.
Luentojen jälkeen meidät ohjattiin ulos raikkaaseen ilmaan. Samalla jouduimme luopumaan VIP-korteistamme. Pysähdyimme rautaportin taakse odottamaan, että joku avaisi sen meille. Ympärillämme oli märkää tallattua ruohikkoa, jossa tökötti monenlaisia metalliesineitä ja jota ympäröi metalliaita. Yksi työntekijöistä selitti meille mihin mitäkin laitetta käytetään. Laitteet näyttivät niin erikoisilta, että oli vaikea edes arvailla niiden käyttötarkoitusta. Harmikseni en missään vaiheessa kuullut selitystä, koska tuuli ja yli-innok-kaiden 7-luokkalaisten äänet tukkivat korvani. Tämän jälkeen palasimme sisälle odottamaan bussia. Seisoimme ulko-ovien edessä keskittyen mukavaan lämmön tunteeseen, joka otti meidät vastaan ulkopuolen kylmyyden jälkeen - samalla onnistuimme huomaamattamme tukkimaan alueella vaeltavien työntekijöiden kulkuväylän.
Luentojen jälkeen meidät ohjattiin ulos raikkaaseen ilmaan. Samalla jouduimme luopumaan VIP-korteistamme. Pysähdyimme rautaportin taakse odottamaan, että joku avaisi sen meille. Ympärillämme oli märkää tallattua ruohikkoa, jossa tökötti monenlaisia metalliesineitä ja jota ympäröi metalliaita. Yksi työntekijöistä selitti meille mihin mitäkin laitetta käytetään. Laitteet näyttivät niin erikoisilta, että oli vaikea edes arvailla niiden käyttötarkoitusta. Harmikseni en missään vaiheessa kuullut selitystä, koska tuuli ja yli-innok-kaiden 7-luokkalaisten äänet tukkivat korvani. Tämän jälkeen palasimme sisälle odottamaan bussia. Seisoimme ulko-ovien edessä keskittyen mukavaan lämmön tunteeseen, joka otti meidät vastaan ulkopuolen kylmyyden jälkeen - samalla onnistuimme huomaamattamme tukkimaan alueella vaeltavien työntekijöiden kulkuväylän.
 |
| Sääpäivystyshuone |
Päivämme ilmatieteenlaitoksella oli päättynyt. Tyytyväisinä suuntasimme takaisin.
Mäntsälään odottamaan horisontissa orastavaa viikonloppua.
Naomi Reisner 8C
Mäntsälään odottamaan horisontissa orastavaa viikonloppua.
Naomi Reisner 8C
