Päiväni Itämeri-tutkijana
Tiistaina 24. syyskuuta 8c starttasi bussilla kohti Helsingin Kaivopuistoa. Matkalla Tarja-ope kertoi faktoja saaresta. Saavuimme satamaan ja ensimmäisenä bongasimme tulokaslajin merimetson lentämässä.
Saarelle oli lyhyt laivamatka. Paatti näytti huteralta ja keinuvalta lähestyessään satamaa. Saarella menimme ensimmäisenä katsomaan mielenkiintoisia akvaarioita, joissa oli Itämerestä otettuja lajeja, kuten haukia, kampeloita ja leväkatkoja. Söimme eväitä vedeneukon kodissa Vellamossa, jossa sai pukeutua Itämeren asukkeihin. Luokkakaverini Tia pukeutui vesiskorpioniksi, Tarja-ope pukeutui kilkiksi ja Reeta-ope merirokoksi.
 |
| Tarja, Reeta ja Tia-Maria Itämeren asukkeina. |
Eväshetken jälkeen jakauduimme kahteen ryhmään, toinen ryhmä lähti kiertämään saarta, toinen haavimaan planktonnäytteitä ja veden selkärangattomia. Saarta kiertäessä kävelimme upeilla kallioilla ja löysimme merkin venäläisistä sotilaista 1900-luvulta. Näimme myös kyhmyjoutsenperheen, joiden poikasilla oli vielä harmaanrusehtava höyhenpeite. Katselimme kiikareilla lintuja (kuva alla), jotka liitelivät yläpuolellamme, kuten harmaalokkeja. Hieman myöhemmin ryhmät vaihtoivat osia, jolloin pääsin haavimaan meren selkärangattomia ja planktoneita. Haaviini tarttui pikkumalluainen, katkoja, surviaissääskentoukkia, leväsiiroja ja vesikirppuja.
Eläinplanktonnäytteistä löytyi petovesikirppu ja hankajalkaisia. Petovesikirppu on tulokaslaji Mustanmeren ja Kaspianmeren alueelta, joka on levinnyt todennäköisesti Itämereen laivojen painolastivesien mukana. Se tarttuu pitkällä ”hännällään” verkkoihin ja limoittaa verkkoja. Ensimmäiset petovesikirppuhavainnot tekivät kalastajat, jotka ihmettelivät verkojen limaisuutta. Hankajalkaiset ovat vikkeliä pieniä planktoneita. Vesinäytteestä isoimmat voidaan nähdä jopa paljain silmin. Hankajalkaisryhmä on tärkeä ryhmä Itämeren jännittävässä eläinplanktonissa.
Saimme haaviimme myös kasviplanktonia. Sinilevät ovat yhdestä solusta koostuvia eliöitä. Sinilevä ilmaantuu usein vesistöömme heinäkuussa, kun on lämmintä. Mitä enemmän on ravinteita ja lämpöä, sen paremmin sinilevä kukkii. Sinilevävedessä uimista kannattaa välttää. Vettä ei myöskään saa käyttää ruokakasvien kasteluun. Rannalta löytyi myös rakkolevää ja suolilevää. Rakkolevä on sekovartinen levä. Levässä on pareittain ilmarakkoja, jotka kannattelevat rakkolevää lähemmäksi valoa. Suolilevä on vihreä, suolimainen ja haaraton levä. Varressa on epäsäännöllisesti ilmarakkuloita. Ne kasvavat kovassa maapohjassa ja matalassa merivedessä.
Oppaamme Asta on tutkinut monta vuotta hylkeitä ja on löytänyt hylkeiden rasvakudoksesta PCB yhdistettä, joka on haitallista. Sitä on hylkeissä 10ml yhdessä kilossa. Sopiva määrä on 1ml kilossa, joten tuo on kymmenkertainen määrä ja siten haitallinen. PCB ei lähde rasvakudoksesta, vaikka eläin ei söisi mitään. PCB yhdistettä käytettiin itsekopioivissa papereissa, liimoissa ja maaleissa, kun paperit joutuivat veteen, yhdiste liukeni veteen ja aiheutti ongelmia.
Lähdimme Harakasta 15.30. Olin itse todella positiivisesti yllättynyt, kuinka mielenkiintoista siellä oli. Bussissa oli aika rauhallinen tunnelma, viisi tuntia ulkona on kyllä aika väsyttävää puuhaa…
Laura Uusi-Simola 8c
Tia-Maria ja Laura bongaamassa lintuja.
