Ehnroosin koulun kahdeksasluokkalaiset perehtyivät syksyllä järjestetyllä Cern-vesikurssilla Mäntsäläjoen tilanteeseen sekä tulevaisuuden mahdollisuuksiin ja uhkiin maantiedon- ja biologianopettajan Tarja Koivusen ja äidinkielenopettaja Leena Rättyän johdolla. Näin Cern-luokan pyrkimys vahvistaa aineidenvälistä yhteistyötä toteutui. Mäntsäläjoen tilanteeseen oppilaat tutustuivat vesikurssilla, ja fiktiivisiä kuvauksia he kirjoittivat äidinkielen tunneilla. Teksteissä kiinnitettiin huomiota äidinkielessä opittujen tapaluokkien käyttöön. Oppilaat pohtivat, miltä Mäntsälänjoki tulevaisuudessa näyttäisi. Mitä joen liepeillä tapahtunee? Seuraavat tekstit syntyivät vesikurssin ja äidinkielen tuntien aikana:
Mikäli Mäntsälänjoki rehevöityisi, vedestä tulisi sameaa ja jopa löyhkäävää. Lisääntyvän ravinnekuormituksen myötä myös rantakasvillisuus lisääntyisi. Pahimmillaan Mäntsälänjoki olisi täynnä kasveja, mikä estäisi joella liikkumisen. Lisäksi joki olisi täynnä myrkyllistä sinilevää. Rehevöitymisen seurauksena joen lähellä haisisi imelälle, ja haju tarttuisi vaatteisiin. Rehevöityminen estynee, jos ravinteita ei pääse veteen.
Mäntsälänjoessa on liian vähän kaloja. Kalakannat saataisiin elpymään, jos lopetettaisiin joen saastutus ja roskaaminen. Parasta olisi laittaa kylttejä joen varteen, joissa lukisi ”roskaaminen kielletty”. Jokeen pitäisi istuttaa monia kalalajeja, koiras- ja naaraspuoleisia, ja jokeen tulisi laittaa kiviä näiden pesimäsuojaksi.
Istutettaisiin Pohjois-Euroopan harvinaisempia kalalajeja, esimerkiksi punakurkkulohta ja turskaa. Miljoonat ihmiset ympäri Eurooppaa tulisivat katsomaan joen kalalajeja. Rakennettaisiin pato meren suistoon esteeksi, jotta kalat eivät pääsisi karkaamaan merelle. Jos joki saataisiin joskus puhtaaksi ja kalaisaksi, sijoitettaisiin joen varrelle kalastuslaitureita, joista ihmiset pääsisivät harrastamaan heittokalastusta. Rakennettaisiin mökki, josta myytäisiin kalastuslupia. Laiturille astuttaessa nenään leijuisi viereisen kalapuikkotehtaan tuoksut ja kalojen aromi. Raikkaan tuulen voisi tuntea kasvoilla, kun onkeen kaivettaisiin syötti kalastuslaukusta. Tutkiskeltaisiin laiturin kestävyyttä ja materiaalia, niin kuin aina ennen kalastusta. Laituri olisi kestävä ja tehty mahongista.
Tunnelmaa lisäisivät korkeat puut, jotka kasvaisivat joen vieressä. Jos kalastuslupa olisi mennyt vanhaksi, asteltaisiin viereiseen hirsimökkiin, josta saisi uusia kalastuslupia. Mökki olisi sisustettu vanhahtavasti, joka sopisi täydellisesti sen tyyliin. Sen seinällä roikkuisi onkia, vieheitä ja kuvia kaloista, joita kalastajat olisivat onnistuneet nostamaan joesta.
Kun kalaa tulisi, laitettaisiin joka kalalajille pyydystysalamitta, jotta kaikki kalakannat säilyisivät. Tehtäisiin myös joen varteen kalapuikkotehdas, joka saisi energian joesta. Kalapuikkotehdas olisi Suomen suurin. Kalalaiturilla olisi fish and chips-koju, josta saisi ostaa vastapyydetystä kalasta tehtyä ruokaa.
Mäntsälänjokeen tarvittaisiin vedenpuhdistamo, joka tekisi veden laadusta huomattavasti paremman. Vedenpuhdistamon lisäksi voitaisiin rakentaa myös ekologinen hotelli, jonka hotellihuoneet olisi sisustettu meriteeman mukaisesti. Kun huoneeseen astuttaisiin, tuntuisi kuin olisi astunut merenalaiseen taloon, sillä ensivaikutelma olisi henkeäsalpaava. Meriaiheiset tapetit tuonevat kolmiulotteisen tunnelman ja huonekalut täydentävät sitä taidokkaasti. WC: n huonekalut lienevät koristellut koralliriutan näköisiksi. Jokaista hotellihuonetta koristanee myös oma akvaario, jossa on Mäntsälänjoen kaloja. Tällainen hotelli lisännee Mäntsälän turistimäärää. Ekologisen hotellin vetonauloja olisivat hieno elokuvateatteri alakerrassa, viiden tähden ekokalaravintola naapurissa, josta saanee myös erinomaista kanaa.
Hotelli sijaitsisi luonnonsuojelualueen vieressä, josta olisi miellyttävän helppoa käydä kävelyllä luonnonsuojelualueella. Hotelli käynee Mäntsälänjoen vesivoiman sähköllä. Vesivoimala olisi erittäin järkevä ostos, sillä Mäntsälään saataisiin ensimmäinen ekologinen vesivoimala.
Mäntsälänjoen varteen tarvittaisiin vuokrattavia rantamökkejä, jotka käyttäisivät vesivoimalan tuottamaa energiaa. Joen varteen pitäisi raivata kohta, johon saataisiin rakennettua uimaranta. Uimarannan hiekka olisi silkinpehmeää ja rannalla olisi design-rantatuolit ja paljon roskiksia. Rannalla päivystänee erikoispoliisi, joka vahtisi, että kukaan ei roskaisi.
Kuvassa vasemmalta oikealle Patrik Mörsky, Tarja Koivunen, Kauko Mäkelä
