Vierailimme viime syksynä 9CERN-luokan
kanssa CERN-luokkien pääsponsorin Mäntsälän Sähkön vesivoimalaitoksella
tutustuen siihen, miten vesivoimalla tuotetaan sähköenergiaa.
Vaikka sähkön tuotantoon liittyvät
asiat tulevat opiskeltaviksi vasta yhdeksännen luokan kevätlukukaudella, antoi
vierailu oppilaille pohjatietoa siitä, miten generaattori toimii ja mikä on sen
merkitys sähkön tuotannossa. Vierailu oli varsin monipuolinen ja oppaamme
esitteli laitoksen toiminnan hyvin mielenkiintoisesti.
Kun olemme asioita teoriassa nyt
kevätlukukaudella opiskelleet, on osoittautunut, että vierailu Mäntsälän Sähkön
voimalaitoksella oli 9CERN-luokan oppilaille hyvä käytännön konkreettinen
kokemus. Tunneilla onkin voitu usein keskustella teorian ja käytännön
kohtaamisesta ja opettaja on voinut viitata vierailulla nähtyihin asioihin.
Eräällä tunnilla teimme sähköopin
käytännön töitä. Vaikka työt on suunniteltu niin, etteivät ne aiheuta vaaraa,
on työohjeita kuitenkin noudatettava. Laitteet voivat mennä rikki vääränlaisesta
käytöstä tai työt eivät toimikaan suunnitelmien mukaan. Tunnin aikana eräs
oppilas totesi sähköopin perustöitä tehdessämme ja niitä tarkasti
ohjeistaessani seuraavaa: ”peruskoulu tappaa kaiken luovuuden”. Jäin pohtimaan tätä lausahdusta. Onko todella
näin? Miten voisin mahdollistaa oppilaille kokemuksen siitä, että heidän
luovuutensa saisi kasvaa ja kukkia – edes hetkellisesti – edes silloin tällöin.
Päätin toteuttaa seuraavalla 9CERN-luokan
fysiikan tunnilla mahdollisuuden luovuuden kokeilemiseen. En antaisi oppilaille
valmista ohjetta, vaan he saisivat itse pohtia miten ratkaisisivat fysiikan
aihepiiriin liittyvän ongelman. Mielenkiintoista olisi ollut kehittää jokin
sähköoppiin liittyvä työ, mutta päätin ottaa helpon arkielämän aihepiiriin
liittyvän tehtävän, jota oppilaiden olisi helppo lähestyä. Aiheena oli miten
kynttilän saisi sammutettua parin metrin etäisyydeltä puhaltamatta sitä
perinteisellä tavalla. Tähän työhön olisi ollut hyvin helppo ohje fysiikan tai
kemian keinoin, mutta nyt ei ollut tarkoitus lähteä seuraamaan valmiin ohjeen
neuvoja vaan yrittää pohtia moninaisia ratkaisuja.
Aloitimme työn luovan
ongelmanratkaisun menetelmällä eli aivoriihellä. Kaikki ideat ja ehdotukset
olisivat hyväksyttyjä ja arvokkaita. Lisäksi kaikkien ryhmäläisten ajatukset
kirjattaisiin paperille. Näin myös toimittiin. Oppilaat ehdottivat sammuttamista
muun muassa lehtipuhaltimella, matalalla bassoäänellä, ottamalla happi pois,
heiluttamalla pahvilevyä, pihdeillä ja teipillä, vesipyssyllä, odottamalla,
kauko-ohjattavalla helikopterilla, sylkäisemällä, mittanauhalla,
vaahtosammuttimella, aivastamalla,
tuulettimella, hiustenkuivaajalla, kortilla, kepillä, vesisuihkulla,
taikatempulla, suihkepullolla tai hakemalla norsu suihkuttamaan vettä päälle.
Lisäksi ehdotettiin, että kynttilä sammuisi heittämällä kynttilää puhelimella,
vesi-ilmapallolla, märällä rätillä tai heittoveitsellä. Mitä enemmän ideoita
olisi tuotettu sitä enemmän niistä saattaisi löytyä toteutuskelpoisia ideoita.
Kun aivoriihityöskentely oli ohi,
kukin ryhmä valitsi kirjaamiensa ajatusten joukosta kaksi ideaa, joita
lähtisivät suunnittelemaan ja jatkotyöstämään. Ryhmäläiset piirsivät valitsemistaan
toteuttamiskelpoisista tavoista sammuttaa kynttilä sarjakuvanomaisen piirroksen
ja kirjasivat siihen, mitä välineitä sammuttamiseen tarvitaan.
Opettajana oli ilo katsella ryhmien
työskentelyä ja kuunnella heidän villeimpiä ehdotelmiaan. Ihailin oppilaiden
kekseliäisyyttä ja nautin katsellessani joidenkin oppilaiden suurta
innostuneisuutta heidän esittäessään suunnitelmiaan.
Suunnitelmat on myös testattava
käytännössä ja arvioitava niiden toimivuutta. Emme ole vielä kokeillet
käytännössä, miten valitut ideat toimivat. Tämä on kuitenkin tarkoitus tehdä toukokuussa
heti, kun kokeet on pidetty. Vaikka aionkin lopuksi paljastaa sen ”ohjeeni”,
miten tämä työ ”olisi pitänyt” toteuttaa, voin kysyä mistä kaikesta olisinkaan
opettajana ja mistä kaikesta oppilaat olisivatkaan jääneet paitsi, jos olisimme
tehneet kynttilänsammutustyön ohjetta noudattaen? Keksimisen riemusta ja
haasteellisuudesta.
Johanna Kaarre
Matemaattisten aineiden lehtori
