TOP-jaksolla

Moi! Olin tämän vuoden viimeisessä TOP-jaksolla Mäntsälän Kirkonkylän koululla.

TOP-jakso kesti 4 viikkoa ja työpäiviä olivat keskiviikko ja torstai. Hain Kirkkikselle, koska haluan tulevaisuudessa työskennellä lasten kanssa, niin tämä antoi suuntaa ja kokemusta. Työpaikkaohjaajani oli mukava ja antoi haasteita.

Työtehtäviini kuului perus koulunkäynninohjaajan hommia eli tehtävien tarkistamista, opettajan auttamista, kiertelyä yms.

Suunnittelin viidesluokkalaisille liikuntatunnin ja pidin viimeisenä päivänäni oppitunnin sijaan leikkitunnin, minkä ohjasin ja suunnittelin itse, mikä antaa hyvää pohjaa tulevaisuudelle. Lapset tykkäsivät leikkitunnista.

Kirkkis TOP-paikkana on hyvä, jos pitää lapsista. Kirkkiksen henkilökunta on mukavaa ja ammattitaitoista. Olin Kirkkiksellä 5. luokalla ja opettaja kyllä siellä osaa hommansa.

Miinuksensa se, että mielestäni koulun ruoka oli todella pahaa, enkä usko että se ravitsee yhtään ketään, varsinkaan vilkkaita lapsia.

Työtodistukseeni sain hyvät arvosanat ja koska olin siellä jo toistamiseen, minulta odotettiin enemmän.

Miinusta tuli siitä että en ollut äänessä tarpeeksi ja komentamassa lapsia. Myös siitä tuli negatiivista palautetta koska en on tutustunut opettajiin kunnolla ja että en ollut kunnolla kouluyhteydessä mukana. Mielestäni se oli hiukan väärin, koska en saanut esim. mennä opettajienhuoneeseen, jossa olisin voinut tutustua heihin ja osallistua keskusteluihin.

Opin että opettajat ovat kovilla, koska jotkut lapset osaavat olla kauheita, että hermoja pitää löytyä.

Terveisin 9Jopon oppilas

Saako olla täytekakkua?

Kevät- ja kesäjuhlien kynnyksellä 7.-luokkalaiset harjoittelivat kotitaloudessa täytekakkujen tekemistä. Tässäpä maistiaisia:

Kotitalouden taidonnäytteitä

Kotitalouden tunneilla on tehty lukuvuoden aikana upeita töitä.

Tässä näytteitä 9. luokan lyhytkurssilaisten voileipä- ja täytekakkupöydästä:

 

Piparkakkutalotaloprojekti marraskuussa:

Ysiluokkalaiset tekivät lyhytkurssilla tilaustyön syntymäpäiville:

CERN-matka

 Kävimme opintomatkallamme Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä. Niistä näimme tarkemmin monia nähtävyyksiä ja kaupunkeja, kuten Dachauta, Zugspitzeä, Innsbruckia ja Geneveä. Tämän aikana ehti tapahtua vaikka ja mitä.

Päivä 1: Aamulla saavuimme Münchenin päälentokentälle. Sieltä matkamme jatkui hotellille, jonne jätimme laukut. Tämän jälkeen suuntasimme syömään ravintolaan, jossa kävi ilmi, että Sveitsin matkatoimisto oli kömmeltänyt, eivätkä lähettäneet meidän varaustamme ravintolalle. Niinpä hetken odotuksen jälkeen naurahdimme vatsat tyhjinä ja kävimme perinteisessä saksalaisessa ravintolassa, Burger Kingissä.

Päivä 2: Yllätykset jatkuivat heti perjantaiaamun, kun Otto ja Lauri L, nukkuivat pommiin ja melkein myöhästyivät junasta. Päivällä Lauri R eksyi ja vaelsi yksin ympäri kaupunkia, kunnes viimein löysi hotellille. Myöhemmin, kun menimme syömään, jouduimme tilaamaan Ainolle kolmesti uuden pitsan, kunnes neljäs oli oikea. Antti myös hävitti kaikkien muiden paitsi itsensä rakastaman Nintendon.  Tähän päättyi toinen päivämme.

Päivä 3: Kun lähdimme aamulla, rakennustyömaa esti junamme kulun, joten jouduimme kulkemaan ERITTÄIN kuumassa bussissa Innsbruckiin. Siellä oli tarkoituksena käydä näköalaravintolassa syömässä, mutta pitkän kiipeämisen jälkeen olimmekin väärässä ravintolassa. Niinpä kävelimme alas oikeaan ravintolaan, mutta siinäkin matkalla kolme meistä eksyi. Lopuksi kuitenkin saimme kaikki vatsat täysiksi. Illalla Otto Tuomas, Laurit ja Roni jäivät lukkojen taakse omaan huoneeseensa, koska he unohtivat avaimensa lukkoon huoneen ulkopuolelle. Tietenkin siinä kävi niin, että joku ulkopuolinen lukitsi heidät sisään ja vei avaimet. Kahden tunnin etsinnän jälkeen, avaimet löytyivät ullakolta.

Päivä 4: Aamulla lähdimme Sveitsin Geneveä kohti. Jo ensimmäisen tunnin aikana Lauri R jotenkin onnistui kaatamaan kokikset kahdesti junan lattialle, kastellen myös Issakaisen kirjan. Vaihtaessamme junaa Essin matkalaukku melkein jäi laiturille. Noustessamme seuraavaan junaan vaelsimme sisällä 15 minuuttia etsien paikkojamme. Päädyimme istumaan ravintolavaunuun.

Päivä 5: Viimeisen päivän aamuyöllä poikaporukka päätti lähteä seikkailulle Geneven yöhön. He ehtivät ihailla Geneven maisemia puolisen tuntia, kunnes jäivät kiinni. Aamulla Lauri R unohti lompakkonsa hotelliin (joka kuitenkin löytyi).  Sitten suuntasimme CERNin tutkimuskeskukseen. Opittuamme maailman suurimmasta hiukkaskiihdyttimestä, osa kävi Ranskassa. Anton jäi matkalla melkein auton alle hypättyään varomattomana sen eteen. Matkalla hotellille Lauri R onnistui jotenkin unohtamaan puhelimensa raitiovaunuun.

Kotimatka sujuikin jo paremmin eikä suurempia kommelluksia käynyt. Odotimme vain bussia väärässä paikassa.

Matkan tapahtumarikkaisuudesta huolimatta voimme sanoa, että niin jokainen oppilas, opettaja, kuin vanhempikin nautti siitä ainakin hiukan. Ja mitä matka olisikaan ilman pientä actionia.

Antti, Anton ja Otto 9C

Pingviinin pesän rakentaminen

Pesän rakentamista ja tutkimusraportin kirjoittamista.

Me teimme pingviinin pesän fysiikassa. Me käytimme pesässämme avaruushuopaa, turkoosia kartonkia, valkoista huopaa sekä pumpulia. Käytimme näitä materiaaleja, koska ne ovat hyviä eristeitä ja ne sitovat vähiten energiaa itseensä. Kartongin laitoimme päällimmäiseksi ja järjestyksessä seuraavat ovat huopa, avaruushuopa ja sisimmäiset ovat pumpuli sekä vaahtomuovi. Pohjana toimi turkoosi kartonki. Tarkoituksena on saada pesästä mahdollisemman pyöreä.

Meillä oli kisa, kellä on paras pesä. Kisa toimi siten, että laitoimme jääpalan pesään ja hehkulampulla lämmitimme pesää ja annoimme jääpalan olla 20 min ja sen jälkeen katsoimme, kellä on isoin jääpala vielä jäljellä. Meidän ryhmällämme oli isoin jääpala, joten voitimme.

Pingviinien pesät, edessä voittajaryhmän pesä.

Pesien testaaminen. Mikä pesä eristää lämpöä parhaiten?

Minun mielestä pesän teko oli erittäin kivaa ja mukavaa. Pesä testaamisen jälkeen kirjoitimme tutkimusraportin. Ennen työtä me jaoimme meille jokaiselle aiheen mistä kirjoitamme. Me kirjoitimme ilmastonmuutoksesta ja pingviinilajeista ja tutkimustuloksista.

 

Teksti: Jesse Lindberg 8A

Kuvat: Jenna Salmijärvi

Retki Lahden Ursan tähtitorniin

Koulumme 9C-luokka oli vierailulla tähtitornissa Lahdessa 21.11. Lähdimme aamulla klo 8.35 Wanhan edestä ja saavuimme kohteeseen noin klo 9.25. Matkustus meni todella nopeasti ja aika huomaamattomasti. Kun saavuimme tähtitornin kupeeseen, se ei vaikuttanut kovinkaan kiinnostavalta, mutta sisällä kaikki ajatukset muuttuivat.

Lähtö Wanhan edestä

Lahden Ursan tähtitorni

Tähtitorni ei näyttänyt kovinkaan korkealta aluksi. Se oli vain betonitorni. Aluksi meille kerrottiin tähtitornin historiasta. Meidät jaettiin kahteen eri ryhmään. Toinen ryhmä meni tähtitornin korkeimmalle kohdalle ja toinen jäi alas katsomaan erilaisia valokuvia taivaankappaleista. Pääsin itse siihen ryhmään, mikä meni aluksi ylös. Pääsimme katsomaan Aurinkoa kaukoputkilla. Aurinko näytti kaukoputkella katsoessa paljon punaisemmalta kuin ajattelisi. Kaukoputkella katsoessa pystyi näkemään Auringon pinnalla tapahtuvia ruoskamaisia purkauksia. Tämä oli todella mielenkiintoista ja siistiä.       

Tähtitornin kaukoputkia

Hetkemme oltua korkeimmalla kohdalla siirryimme alas kuuntelemaan esitystä tähdistä. Esitys oli omalla tavallaan erityisen mielenkiintoinen, vaikka joutuikin vain kuuntelemaan. Tähdet ovat todella mielenkiintoinen aihe. Vaikka aika olikin rajallinen, opimme suhteellisen paljon tähdistä.

Mielestäni reissu oli todella mukava ja näitä voisi olla lisääkin. Suosittelen käymään tähtitornissa, jos on ollenkaan kiinnostunut taivaankappaleista. Paluumatka Mäntsälään sujui hyvin. Olimme Wanhan edessä noin klo 11.40 ja tästä matka jatkui opettajamme luokkaan.

Auringon ihailua kaukoputken avulla

Opettajan keräämiä oppilaiden kommentteja retken jälkeen:

”Kaukoputkella oli kiinnostavaa katsoa, koska en ollut ennen katsonut. Kuvat eri taivaankappaleista olivat hienoja. Torniin ylös kiipeäminen portaita pitkin oli hauskaa.”

”Käynti oli todella mielenkiintoinen, monipuolisesti tekemistä, kivoja kuvia ja kiinnostuimme avaruudesta. Lisää luokkaretkiä!”

”Tähden ei näy kaukoputkella niin hyvin. Jotkin kaukoputket kääntävät kuvan ylösalaisin. Jos haluaa hyviä kuvia taivaankappaleista, pitää olla pitkä valotusaika. Värit ei näy paljaalla silmällä. Siellä oli tosi kylmä.”

Teksti: Otto Tamminen 9C ja Jenna Salmijärvi

Kuvat: Rita Skyttä 9C