Maanantai:
Aamulla 20.4. lähdimme Mäntsälän
linja-autoasemalta aamulla kohti Helsingin lentokenttää. Lentokentällä söimme
pienen välipalan ja tapasimme eduskunnan puhemiehen Jussi Halla-Ahon, jonka
kanssa otimme myös yhteiskuvan.
Heti Krakovaan päästyämme menimme odottamaan laukkujamme, joita jouduimmekin odottamaan pienen tovin, tungoksen takia. Heti laukut saatuamme meidän suomea puhuva oppaamme Marketa Sindelova ohjasi meidät bussipysäkille ja siitä bussilla kohti hotelliamme, joka oli aivan Vanhankaupungin tuntumassa. Oppaan johtamana kiersimme Vanhaa kaupunkia sekä kävimme Marian kirkossa, ja Krakovan vanhankaupungintorin kauppahallilla.
 |
| Krakovan Vanhankaupungintorin kauppahalli. |
Kierroksen jälkeen kävimme syömässä. Alkupalanamme oli puolalaista savustettua oscypek juustoa, sekä perunadumplingeja. Pääruoaksi saimme paistettua lohta, perunaa ja kastiketta. Jälkiruokanamme oli juustokakkua.
 |
| Paistettua lohta kastikkeella ja perunaa |
 |
| Viljami Malinen ruokapöydässä. |
Ruokailun jälkeen matkamme jatkui kohti Wawelin linnaa. Kirkossa kävelimme pitkät rappuset ylös. Ylhäällä odotti hienot maisemat ja kirkon vanha, suuri kello, joka painoi 12 600 kiloa. Wawelissa oli myös hautakammio, jota kävimme katsomassa.
Kun kävelimme Wawelin linnasta takaisin hotellille illallista odottamaan, matkan varrella tuli hupsulla tavalla aivan väärin pysäköity punainen auto.
Tiistai:
 |
| Pala alkuperäistä ghettoa ympäröivää muuria, jonka ohi kävelimme. |
 |
| Kävimme juutalaiskorttelissa, jossa oli kuvattu kohtauksia elokuvasta “Schindlerin lista”. |
 |
| Alkuperäisiä kauppoja juutalaiselta asuinalueelta. |
 |
| Kävellessä juutalaisella asuinalueella bongasimme aidassa Daavidin tähden. |
 |
| Rakennus juutalaisten vanhalla asuinalueella, jossa miehet pystyivät lukemaan juutalaista pyhää kirjaa Talmudia. |
 |
| Juutalaisten vanhalla torilla oli muistomerkki juutalaisvainoissa kuolleille juutalaisille. |
 |
 |
| 1500-luvun puolivälissä rakennettu vielä toimivan synagoga Remuhin edustalta. Sisään astuessa poikia kehotettiin laittamaan huppu tai hattu päähän. |
 |
Kuvassa on miehille tarkoitettu rukoilualue synagogan sisältä. |
 |
| Ramuhin synagogan hautausmaa. Juutalaisilla on tapana jättää kiviä haudoille kukkien sijaan, sillä ne eivät kuole tai kuihdu pois. |
Oskar Schindlerin tehdasmuseo
Museo antoi realistisen kuvan tapahtumista,
esimerkiksi ripustamalla kuvia hirtetyistä uhreista seinälle. Paikka oli täynnä
hakaristejä ja natsien univormuja oli pistetty lasin taakse esiteltäväksi.
Museovierailu oli mukava ja siellä kierrellessä saatiin monta hyvää kuvaa ja
paljon tietoa tehtaasta ja muista tapahtumista. Vierailun lopussa oli huone,
jonka kahdella seinällä oli monen eri ihmisen nimiä.
Keskiviikko:
Päivä alkoi hotellin aamupalalla. Aamupalan jälkeen lähdimme bussilla klo 8.30 Wielizckan suolakaivosta kohden. Sisään mentäessä saimme kuulokkeet, jotta kuulisimme oppaan puhuvan. Alas suolakaivokseen piti mennä pitkät portaat, joita oli 42 kerrosta.
(Kuva kaivoksen ulkopuolelta)
Kaivoksessa on yhteensä 2000 kilometriä
tunneleita, mutta itse kävelimme vain murto-osan niistä. Kaivoksessa on monia
kappeleita kaivosmiesten rukoilua varten ja myöhemmin rakennettuja monia
suolaveistoksia. Suolakaivoksissa oli valkoiseksi maalattuja käytäviä. Käytäviä
maalattiin valkoiseksi valaistuksen vuoksi, myös työläisten uniformut olivat
valkoisia. Kaivoksissa oli ongelmana pimeys ennen sähkövalaistusta.
Toinen ongelma kaivoksissa oli, että maan
alta vapautui metaanikaasua ja kaasuista oli päästävä eroon. Kaivostyöläiset
kantoivat mukanaan pieniä lintuja, kuten kanarialintuja. Kun linnut kuolivat ja
hiljentyivät, tiesivät työläiset kaasun olosta.
Kaasusta päästiin eroon polttamalla se.
Kaivoksessa oli monia erilaisia kuljetusmenetelmiä suolalle ja ihmisille. Suolaa nostettiin kaivoksesta isoilla hevosvoimalla tai miesvoimalla toimivilla nostureilla, sekä kaivoskärryillä. Ihmiset pääsivät myös kulkemaan kaivoksessa hisseillä tai portaita pitkin.
 |
| Kaivoksissa kuljetettiin suolaa äänekkäillä tynnyreillä, joita kutsuttiin kaivoskoiriksi niitten äänen takia. |
Suolakaivoksessa oli monia kirkkoja ja kappeleita, jotka eivät enää ole toiminnassa. Suurin kaivoksen kirkoista on kuitenkin aktiivisessa käytössä nykypäivänä. Kirkossa pidetään säännöllisesti jumalan palveluksia ja kirkkovieraat pääsevät suoraan kirkolle hissillä. Kirkossa oli seinillä monia suola-veistoksia, myös kirkon katto kruunut olivat suolaa.
 |
| Kuva luolan suurimmasta kappelista. |
 |
| Luolassa oli monia suolavesialtaita. |
Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa bussilla Ojcowin kansallispuistoon. Kävelimme puistossa jonkun tovin katsellen upeaa vihertävää metsää ja kauniita kallioita. Osa ryhmästä kiipesi kallioille. Päivä oli hyvin aurinkoinen ja lämmin. Pysähdyimme hetkeksi katsomaan kallion sisällä olevaa pyhimyksen patsasta. Sen jälkeen lähdimme bussilla takaisin hotellille. Ennen illallista jotkut halusivat lähteä vielä kiertämään kaupungille.
Torstai:
Kävimme kierroksella holokaustin kuuluisammalla keskitys- ja tuhoamisleirillä Auschwitz-Birkenaussa.
 |
| “Työ tekee vapaaksi”, piirustus porttien edessä. Seurueemme on hiljennyt. Opas kertoo vankien piirroksista. |
 |
| Lapsia matkalla kaasukammioon. |
 |
| Salaa otettu valokuva Birkenau-tuhoamisleirin takaa metsän reunasta, jossa poltettiin kuolleita ruumiita. |
Tämä ei loppunut koskaan. Emme oppineet yhtään mitään. Kansanmurha ei ole cool.
Perjantai:
Perjantaina oli matkan viimeinen päivä, joka
alkoi yhteisellä kävelyllä Krakovan vanhaan kaupunkiin. Kävimme katsomassa Wawelin
linnan lohikäärmettä. Odotimme muutaman minuutin, jotta ehtisimme nähdä
lohikäärmeen syöksevän tulta.
Lohikäärmeeltä jatkoimme matkaa
aurinkokellolle, jota käytettiin paikallisen aurinkoajan tarkistamiseen ennen
muiden kellojen keksimistä.
Ruokailun jälkeen palasimme hotellille noutamaan matkatavaramme, jonka jälkeen siirryimme bussilla Krakovan lentokentälle. Lentokentältä matka jatkui Helsinki-Vantaan lentokenttää kohti. Siellä meitä odotti jälleen bussi, joka vei meidät takaisin Mäntsälän linja-autoasemalle, josta koko mahtava reissu sai alkunsa.
